Heppojen kanssa on taas mennyt tavalliseen tapaan. Kummatkin voivat tällä hetkellä hyvin ja karvaisesti. Niillä tulee olemaan toinen klippaus tässä lähiaikoina. Ensimmäinen kerta, kun joudutaan klippaamaan hept toisen kerran, yleensä ollaan selvitty yhdellä kerralla. Onnin vasemmassa takajalassa ja oikean takanjalan vuohiskuopassa ollut rivi tai siis jokin rivin sukulainen, on selätetty. Eli ollaan koko tämä syksy hoidettu jalkoja. Huomattiin tämä alkusyksystä, kun yhdessä yössä oli Onnin jalkaan tullut ihme ruvet. Se levisi vielä siitä ja syksyn raspauksen yhteydessä eläinlääkärikin katsoi sen kun ne eivät olleet hävinneet mihinkään. Saatiin niille hoito-ohjeet jotka auttoivat. Ruvet lähtivät pois ja jäljelle jäi vaaleanpunainen iho, joka nyt onneksi alkaa olla kokonaan karvan peitossa. Tämä ei siis missään vaiheessa vaikuttanut liikuttamiseen tai vaarallista, niin pystyttiin treenaamaan kunnolla koko syksy ja tämä alku "talvi". Ei ulkona kylläkään talvelta näytä vaan enemmänkin syksyltä vaikka talvikauden puolella ollaan.
Onnilla on menossa joku ihmeen villi kausi. Siitä on tullut todella reipas ja välillä laukassa se meinaa ruveta oikein villikoksi. Nykyään sen mielestä on hauskaa varsinkin laukassa pitkillä sivuilla mennä reippaampaa vauhtia. Muutama viikko takaperin se otti pari kertaa pienen lähdön kun sillä oli niin hauskaa! Eilen ravissa se ei oikein jaksanut odottaa mua vaan mennä touhotti eteenpäin. Kun sitä hidasti niin se yritti purra kuolaimeen kiinni. Hyvä juttuhan tämä reippaus ja sen menohalut ovat, mutta jos sitä ratsastaa kootummin niin heppaa alkaa vaan kiukuttaa. Se voisi saada samanlaisen tekemisen meiningin sellaiseenkin treenaamiseen! Ainiin melkein unohdin mainita, oon ratsastanut aika paljon Onnilla ilman kannuksia pitkästä aikaa. Oon ennen yrittänyt ratsastaa sillä kannuksetta mutta eihän siitä mitään ole tullut, kun Onni on alkanut vain laiskottelemaan ja tullut siten todella hitaaksi pohkeelle. En ole viitsinyt jättää kannuksia pois, koska en mä kokoaikaa raipallakaan jaksa sitä kannustaa kun kannusten kanssa se uskoo paremmin asiat.
Rocksu on ollut oma reipas itsensä. Se vaan jaksaa päivästä toiseen paahtaa menemään reippaalla tahdilla, toki välillä sitä laiskottaa mutta laukkaamaan päästessä se piristyy heti. Oon mennyt sillä aika paljon tänä vuonna verrattuna edellisiin Onnin tultua. Hauskaahan mulla on aina sillä mennessä, kun Rocksu on niin innokas! Joskus se ei meinaa suostua siirtymään ravista käyntiin vaan saattaa kestää puolikin kierrosta ennen kuin sen saa siirrettyä käyntiin! Asiaa ei auta oma nauraminen selässä, mutta minkä sille mahtaa jos papan innokkuus on hauskaa.
