Mitä meille kuuluu?

 

Pahoittelen heti alkuun että teksti saattaa olla vähän sekavaa. Mä kirjoitan nyt kaiken mitä meille on nyt tapahtunut vähän ajan sisällä.
Mä tiedän että en ole kirjoittanut. Mulla ei ole ollut motivaatiota kirjoittaa yhtään mitään. Tiedän että pitäisi pystyä kirjoittamaan myös niistä huonosti menneistä kerroistakin, mutta yksinkertaisesti mä en ole vain jaksanut. En ole jaksanut alkaa muistamaan kaikkia niitä hylättyjä ratoja joita ollaan nyt saatu joka kisasta. Aina se matka on jäänyt ekalle tai tokalle esteelle, hyvällä tuurilla muutaman esteen myöhemmäksi. Mutta kuitenkin se on jäänyt kesken eikä maaliin olla päästy.

 Mun on ollut tosi vaikea luottaa itseeni ja siihen että mä osaan ratsastaa. Mulla on monesti pyörinyt päässä lause "mä en osaa", "mä en pysty", "mun on pakko onnistua", "mitä jos mä taas pilaan kaiken". Nämä lauseet on pyörineet mun päässä joka kerta kun on menty radalle ja pilli soinut. Mua on alkanut epäilyttämään oma tekeminen ja siihen luottaminen. Mun on tehnyt mieli vain heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko homma. Kuitenkin aina olen menny radalle. Ja tuloksena hylätty. Vain sen takia kun en ole ratsastanut kunnolla. Onnia mä en syytä missään tapauksessa vaikka olen silloin selittänyt kaiken Onnin syyksi. Kuitenkin se ainoa ja oikea syy istuu satulassa. Se olen mä itse. Siihen lopputulokseen ei ole voinut kukaan muu voinut vaikuttaa kuin mä itse.

 Se tässä mua risoo eniten. Kukaan ei ole voinut tehdä sitä mun puolesta kuin mä itse. Eikä kukaan voi sitä tilannetta korjata kuin mä itse. Mua risoo myös se, miksi mä en oo osannut korjata virheitäni vaan toistanut kokoajan samaa? Syy on kai se että, mua on pelottanut. Voin ihan rehellisesti sanoa että mua on pelottanut lähteä radalle hyppäämään, vain koska mulla on soinut päässä se virsi etten osaa ja mun on pakko onnistua. Mun perfektionistisuus on mennyt yli, tai niin mä asian itselleni esitän. Tarkoitan sillä, että musta on tullut liian ankara itselleni, jos en onnistu täydellisesti. Vaikka onnituisinkin, löydän aina vain ne huonot jutut enkä osaa iloita onnistumisista. Olen vellonut vaan, suoraan sanottuna, paskassa enkä ole löytänyt tietä ulos siitä paskasta. Kokoajan olen vaan valunut syvemmälle siihen paskaan mun ympärillä.

Treeneissä sekä muualla olen keskittynyt vain niihin huonoihin puoliin enkä siihen mikä oli hyvää ja siihen mihin olen itse tyytyväinen. En ole osannut nauttia ratsastamisesta vaan siitä on tullut vähän pakkopullaa. Siitä tuli väkisin väännettyä eikä mulla ollut hauskaa tallilla, halusin vaan kokoajan pois tallilta. Mielessänikin on käynyt se että pilaanko mä Onnin kun en pääse etenemään mihinkään?Kuitenkaan en halunnut luovuttaa kokonaan, vaan yrittää päästä pois tästä paskasta. Mun olisi tehnyt mieli vain paeta kaikkea sitä paskaa jonka olen ihan itse itselleni aiheuttanut. Olisin vain halunnut piiloutua ja unohtaa kaiken. Mun henkinen terveys meinasi muutaman kerran hajota kokonaan. Mietinkin lopettamista henkisen terveyteni takia.

 Monet olisi luovuttaneet samassa tilanteessa tai vaihtoehtoisesti sisuuntuneet nopeammin kuin mä itse ja päättäneet omalla tavallaan tämän. En voi sanoa että olen selättänyt tätä paskaa kokonaan. En todellakaan. Voin sanoa että tällä hetkellä ollaan menossa taas pienin askelin parempaan päin. Vaikkakin esteistä on korkeudet tippuneet ihan hemmetin paljon (ennen korkeimmillaan 115cm, nykyään justjust ollut 90cm tai vähän yli) mua on silti epäilyttänyt oma tekemiseni. Ei ole ollut mitään järkeä lähteä hyppäämään sitä 115cm esteitä tässä tilanteessa.

Tarkennus on vähän miten sattuu, mutta ei anneta sen häiritä!

 Viime keskiviikkona oli tavallisen tavan mukaan estetunti. Lopuksi hypättiin yksi okseri jossain 80cm rajoilla. Silloin musta tuntui että mä osaan ja mä pystyn tähän. Sellaselta musta oli tuntunut koko treenin ajan. Pitkästä aikaa. Se oli sanoin kuvailemattoman helpottava tunne ja olin todella onnellinen. Mulle se merkitsi lottovoittoa, parempaakin. Mua ei pelottanut hypätä, ei yhdelläkään esteellä. Jotenka lähdettiin tänään Jokelaan JokeRan kisoihin hyppäämään pikkuluokat, 70cm ja 80cm. Pidempää selostusta en jaksa kirjoittaa radoista, kuin sen että kummatkin radat päästiin maaliin varmaan kahteen kuukauteen. Mukaan ei tullut ruusuketta, vain kokemusta ja hyvää mieltä. Ratojen jälkeen meinasin taas alkaa keskittyä huonoihin asioihin enkä siihen että pääsin tavoitteeseeni, maaliin pääsyyn. Nyt päätettiin että ei tällä hetkellä hypätä kuin pikkuluokkia, jotta saadaan takaisin menetettyä varmuutta ja itseluottamusta. Mua harmittaa ihan sairaan paljon se ettei tällä kaudella päästy tavoitteisiin eli sinne metriin. Ensi kaudella uudestaan. Nyt on tärkeämpää saada se luottamus ja hauskuus takaisin.
Tästä pääset katsomaan 70cm radan
Tästä pääset katsomaan 80cm radan

Haaste & kuulumisia

c. Jonna Vakkuri. Kuva kesäkuulta

Sain haasteen Kolmen kopla nimiseltä blogilta jokin aika sitten. Päätin tehdä sen kuitenkin vasta nyt. Postauksen lopussa on sitten vielä joitakin viime päivien kuulumisia, joten skipatkaa haaste, jos se ei kiinnosta.
Haasteen idea on kertoa 11 faktaa, vastata 11 kysymykseen ja keksiä 11 kysymystä sekä haastaa 11 blogia jolla on alle 300 lukijaa.

11 faktaa:

1. Olen vain 161,5 cm pitkä, vaikka haluaisin olla vähän pidempi

 

2. Onni on ollut meillä nyt jonkun verran yli vuoden ja Rocksu noin 3 ja puoli vuotta

 

3. Olen syntynyt 8.9.1999

 

4. Onnin ja mun luottamussuhde on parantunut vuodessa tosi paljon! Me luotetaan toisiimme paljon enemmän nykyään, vaikka välillä mun on vaikea luottaa että hevonen hoitaa homman

 

5. Peruskoulun jälkeen tavoitteeni on päästä lukioon

 

6. Rakastan auringonlaskuja, koska ne ovat niin kauniita!

 

7. Onnin kanssa olen hypännyt isoimmillaan noin 115cm esteen ja Rocksun kanssa este taisi olla 120cm joskus alkuaikoina

 

8. Tämä vuosi on ensimmäinen vuosi jollon en mene hevosleirille

 

9. Kuuntelen nykyään paljon enemmän musiikkia kuin ennen

 

10. Fanitan Justin Bieberiä

 

11. Itse määrittelen tasokseni vahva Helppo A ja esteillä pystyn hyppäämään 110cm rataa ongelmitta

c. Jonna Vakkuri

 

11 kysymykseen vastaukset:

1. Kuinka kauan olet harrastanut ratsastusta ?

- Olen ratsastanut noin 9 vuotta

 2. 3 kriteeriä hyvälle blogille ?

- Hyvä ulkoasu, mielenkiintoiset teksti ja hyvälaatuiset kuvat

 3. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen ?

- Oon aina tykännyt kirjoittaa, joten halusin kokeilla blogin kirjoitusta

 4. Unelma-ammattisi ?

- Tällä hetkellä mulla ei ole sellaista unelma-ammattia. Kuitenkin haluaisin ammattini liittyvän hevosiin!

 5. Hienoin asia, jonka olet elämässäsi kokenut ?

- Kun saimme koiramme Pipsan sekä Onnin ja Rocksun ehdottomasti!

Pipsa

 6. Lempi vuodenaika ?

- Kesä!

 7. Kuvaatko blogiisi videoita ?

- En. Kyllä jokaisesta estetreenistä olisi videota saatavilla, mutta laiskana en jaksa niitä alkaa editoimaan

 8. Kuinka usein kirjoitat blogiisi ?

- Ennen kirjoitin säännöllisemmin, nykyään silloin kun on motivaatiota ja jaksamista

 9. Missä luulet olevasi viiden vuoden kuluttua ?

- Hmm... Viiden vuoden kuluttua kilpailisin esteratsastuksessa kansallisella, miksei kansainvälisellä tasolla. Mulla olisi silloin myös ajokortti, jes!

Riihimäen kisoista c. Jonna Lintunen

 10. 3 blogia joita luet usein ?

- Luen monia blogeja, joten oli vaikea valita kolmea. Aadan Hevoselämää, Estekoulua ja Elämäni Valttikortti kiinnostavat eniten

 11. Mikä on sinulle kaikkein tärkeintä elämässä ?

- Onni, Rocksu, Pipsa, perhe ja kaverit ehdottomasti!

 

11 keksimääni kysymystä:

1. Kuinka päädyit hevosten pariin?

2. Milloin aloit blogata?

3 Jos saisit elää jonkun asian uudestaan, minkä eläisit?

4. Tavoitteesi elämässäsi

5. Mitä haluaisit muuttaa maailmassa?

6.Millä tallilla ratsastat?

7. Jos saisit tavata jonkun huippuratsastajan, kenet haluaisit tavata?

8. Oletko tällä hetkellä tyytyväinen elämääsi? Jos et, mitä haluaisit muuttaa?

9. Lempiruokasi?

10. Lempielokuvasi?

11. Ikäsi?

 

En haasta ketään, mutta kaikki halukkaat saavat tehdä tämän!

 

Onni on ollut tosi hyvä ratsastaa sileälläkin, kun oon laittanut kannukset sileälle. Menin eilen ilman kannuksia pitkästä aikaa, koska halusin testata että onko Onni reipas ilman kannuksiakin. Kuitenkaan se ei ollut niin hyvä kuin kannuksilla, joten laitoin tänään kannukset jalkaan. Ja kas kummaa, heppa olikin tosi hyvä ratsastaa! Tein tänään sen kanssa paljon taivutuksia ja kokoamista ravissa. Aluksi se ei olisi millään halunnut koota itseään, mutta lopuksi sain sen sitten tosi hyvin koottua! Laukassa tein paljon laukanvaihtoja, jotka menivät tosi hyvin, sekä pitkästä aikaa vastalaukkaa. Oikeaan kierrokseen Onni oli huonompi kuin vasempaan. Oikeassa kierroksessa sitä joutui tukemaan enemmän, jotta se laukkaisi voimakkaasti eikä siirtyisi heti raviin. Vasemmassa kierroksessa se oli ihan älyttömän hyvä! Onni olisi voinut laukata vastalaukassa vaikka kuinka pitkään. Olin tosi tyytyväinen kun Onni oli nyt näinkin hyvä vastalaukoissa. Se on ollut todella voimaton tekemään sitä, mutta nyt se on saanut lisää lihasta ja hepan kunto on kasvanut.

c. Jonna Vakkuri

Estetreenitkin ovat menneet nyt hyvin, kun olen löytänyt kokoajan enemmän ja enemmän sitä "flow" fiilistä enkä jännitä niin paljoa. En ole kuitenkaan hypännyt isoja esteitä paljoakaan vaan nyt ollaan haettu varmuutta vähän pienemmillä esteillä. Hypätessä heppa on ollut mukavan eteenpäin pyrkivä ja pirteä. Välillä sitä on joutunut kunnolla pidättelemään ja välillä Onni on purrut kuolaimeenkin kiinni. Nyt ollaan mietitty Tepon kanssa sille kierrenivel kuolainta, jonka pitäisi vähentää kuolaimeen puremista. Näin saisin pidätteetkin paremmin läpi. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä hyppäämään kisoissa 90cm luokat, ensin keskiviikkona Laaksolla ja sitten viikonloppuna Laakspohjaan.





Riihimäen kisoista. c. Jonna Lintunen

 



Ratsastin tänään myös Rocksun. Alkuun se oli vastaan kaikkea mitä tein selässä ja yritti siten päästä hommista. Kuitenkin kun vain työstin sitä taivutuksilla niin heppa antoi paremmin ja paremmin periksi. Lopussa se oli tosi hyvänä, koska se liikkui hyvin eteenpäin ja oikeinpäin. Tein Rocksun kanssa paljon laukanvaihtoja puomin kanssa sekä taivutuksia. Rocksu oli myös niin vino, että mulla tuli lapaluiden välistä kipeäksi. Kun sain sitä suoremmaksi niin kipu hävisi.

Vanha kuva vuodelta 2012

Otettiin Onnin kanssa myös rippikuvat tasan kuukauden myöhässä (eli joskus heinäkuun alussa otettiin kuvat) konffiksesta, hups! Onni käyttäytyi aluksi kiltisti, mutta paarmoja alkoi kerääntyä kokoajan enemmän sen ympärille niin heppa alkoi hermostua. Sen takia yritettiin ottaa nopeasti vain ne kuvat ja viedä sisälle. Kuvat onnistuivat yllättävän hyvin ja olen tyytyväinen niihin!

Onni halusi syödä kukat ja se onnistuikin syömään niistä yhden. Sen jälkeen se oli tosi tyytyväinen itseensä, haha!



Ötökät kutittivat ikävästi

 

 



Jokera 26.7.2014 & Viron reissu 27.7-28.7.2014

Olin tosiaan Rake-tallilla Jokelassa hyppäämässä pelkän 90cm luokan viime viikon lauantaina. Oli todella kuuma sää, mutta Onni oli yllättävän pirteä! Olin luokassa 3 lähtijä, joten verkkasin hepan jo ennen rataan tutustumista. Onni oli sileällä tosi kiva ratsastaa, mutta verkka hypyissä ratsastin liikaa kädellä pidättäen. Kuitenkin sain sitten muutaman hyvän hypyn joissa mulla oli rennompi käsi. Kun tulin verkasta isi pyyhki hepan kostealla pyyhkeellä.

5.este

Rata oli aika simppeli, sillä siinä oli paljon pitkiä siirtymisiä eikä yhtäkään suhteutettua etäisyyttä tai sarjaa. Ajattelin siinä että ratsastan vain rauhallisesti ja rennolla kädellä sekä antaa hevosen mennä eikä pidätellä sitä. Oli vähän outoa olla lähtölistojen alkupäässä, kun yleensä olen lähtölistoissa viimeisimpiä lähtijöitä!

1.este

2.este

4. ja 10.este. Kummassakin hypyssä lähdettiin ihan jumalattoman kaukaa! Onneksi en jäänyt kummassakaan hypyssä suuhun kiinni, vaan pääsin mukaan hyppyyn!

Kun pääsin radalle kävelin hetken ennen kuin tervehdin tuomaria. Saatuani lähtömerkin tein voltin, hengitin syvään ja nostin laukan. Perusrata meni puhtaasti, mutta uusinnassa tuli yksi kielto, joka oli ihan mun oma vika.

9.este, se jolle kiellettiin

Multa loppui usko ennen estettä ja käänsin sitten sivuun. Kuitenkin toisella kerralla yli. Loppurata meni puhtaasti ja tuloksena oli uusinnasta 7 virhepistettä, joista neljä kiellosta ja kolme aikavirhettä.
Tästä pääset katsomaan 90cm radan.

11.este

Seuraavana päivänä lähdimme laivalla Tallinnaan, jossa olimme äidin ja Bedan kanssa yhden yön hotellissa. Tallinnassa kävelimme suurimmaksi osaksi vanhassa kaupungissa ja kävimme muutamassa kaupassa. Reissu oli todella kiva!

Taisi olla oikein hauskaa tai jotain, haha!

Käytiin maanantaina syömässä Leib Resto & Aeb nimisessä ravintolassa. Sen miljöö oli todella kaunis!

 

Maanantaina oli aika kuumaa...!

Leib Resto & Aebista

Kun tultiin takaisin Suomeen, oli tosi nätti taivas!

 

 

Onnellisempi en voisi olla! (RiRa 19.7.2014)

Mä oon nyt aivan super onnellinen! Kisat menivät mun osalta hyvin, pysyin selässä kummallakin radalla. Kuitenkaan me ei häikäisty tuloksilla, ei ollenkaan. Kuitenkin sain nyt voitettua itseni ja ratsastettua kunnolla radallakin.
80cm luokan verkassa ravailin aika paljon ja tein temponvaihteluita. Onni oli alusta saakka reipas ja eteenpäin pyrkivä. Laukassakin tein sileällä paljon töitä ennekuin aloin hyppäämään. Ekalle verkkaesteelle tultiin vähän kiemurrellen, kun meinasin ohjata hepan tolppaa päin, mutta sain korjattua sen keskemmälle. Sen jälkeen sain hypyt suht keskelle esteitä, välillä ne meni vähän oikeaan tai vasempaan reunaan riippuen suunnasta.

Radalla edellisen suorituksen aikana kävin näyttämässä Onnille muutamia esteitä. Kun sain lähtömerkin, kokosin hepan ihan rauhassa ja hengitin syvään. Esteet 1-5 menivät hyvin. 3 esteelle tultiin vähän liian lähelle, mutta yli päästiin kuitenkin.


1.este

5.este

 6 esteelle mentiin sitten ihan liian lujaa. Itseä pelotti vähän että mennään okserin sekaan, mutta Onni hienona heppana hyppäsi yli puhtaasti, vähän kuitenkin liian kaukaa. 7 esteelle oli suhtetutettu etäisyys kutoselta. En saanut hevosta kiinni tarpeeksi välissä, joten mentiin 7 ohi. Jouduin esteen jälkeen aika paljon kiskoa, että sain Onnin pysäytettyä ja käännettyä takaisin. Heppa kun meinasi laukkailla pois! Otettiin sitten rauhassa uusi lähestyminen ja hyvin yli. Radan viimeinen este oli sarja, joka mentiin myös puhtaasti. Siinä vaiheessa hymyilytti. Olin todella onnellinen, että pysyin selässä ja päästiin maaliin!
Tästä pääset katsomaan 80cm radan!

6.este. Vähän kaukaa lähdettiin...

7.esteelle kielto

Uusi lähestyminen

7.este

8A. este

Kuvastakin näkyy kuin onnellinen olin radan jälkeen, haha!

Onni sai radan jälkeen paljon taputuksia ja lähdettiin autolle juottamaan sitä. Se sai syödä vähän vihreetä ja isi pyyhki hepan läpi kosteella pyyhkeellä. Olisittepa nähneet hepan ilmeen, kun sitä pyyhittiin. Se oli niiiin tyytyväisen näköinen!
90cm rata oli melkein sama kuin edellinen. Esterata mentiin kuitenkin ns. toisinpäin eli esterata aloitettiin toiselta pitkältä sivulta. Muuten se oli kivan simppeli.

Katselen itselleni mieluisia laskeutumispaikkoja!

En verkannut heppaa niin paljon enää. Otin vain askellajit läpi ja sen että heppa kuuntelee mua kokoajan. Hyppäsin myös muutaman esteen. Nyt sain ohjattua paremmin keskelle esteitä, välillä hypyt kuitenkin meni liikaa reunaan.

90cm rataa me ei päästykään maaliin asti. Ei lähellekään. Matka loppui jo 4 estelle. Kuitenkaan se ei harmita, tai no kyllähän se vähän. Olisi ollut kiva päästä perusrata loppuun, mutta näin tällä kertaa. Rata alkoi hyvin, 1 esteelle sain hyvän lähestymisen. 2. esteelle Onni meinasi kieltää mutta sain puskettua sen yli siitä. 3 esteelle heppa olisi halunnut ampua, mutta kun pidätin sitä se ei suostunut hyppäämään vaan kielsi esteelle. Otin sitten uuden lähestymisen ja annoin sen edetä vähän reippaammin, joten heppa hyppäsi kiltisti yli. 4. este oli sama jolle heppa oli kieltänyt edellisellä radalla. Ja tälläkin kertaa se kielsi sille. Heppa lähti jo kaukaa ohi esteestä. Kisoissa sai hypätä hylkäämisen jälkeen sen vaiheen loppuun jossa hylkääminen oli tapahtunut tai seuraavaan tottelemattomuuteen, jos ei ollut tippunut. Päätin sitten että menen vaiheen loppuun. Kuitenkaan en sitä päässyt loppuun sillä Onnin kielsi uudestaan esteelle, vaikka käytin maiskutusta ja enemmän kannusta. Nyt otin sen kiinni ronskimmin jotta se ei pääsisi laukkaamaan esteen taakse ja läpsäsin raipalla Onnia. Mun radan aikana ollut valmistautuva ratsastaja oli todella ystävällinen. Hän kysyi että haluaisinko mä että hän tulisi esteen viereen seisomaan. Suostuin ja otin uudestaan lähestymisen. Onni meinasi alkaa temppuilemaan jo 3 esteen vierellä, mutta sain sen esteelle ja siitä yli. Näin vielä, iso kiitos avusta hänelle, joka auttoi mua! Olo oli sen jälkeen kuin voittajalla, kun sain Onnin esteestä yli!
Tästä pääset katsomaan 90cm radan!

1.este



2.este, jolle meinasi tulla kielto.



3.este

Käytettiin Onni vielä suihkussa - joka oli todella pelottavaa, että piti oikein puhista sille - ennen kuin laitettiin se traileriin. Heti kun sain suitset pois päästä, Onni päästi kunnon vesiputouksen. Sillä oli ollut ihan kauhea pissahätä! Sen takia se varmaan kielsi, kun sillä oli niin kauhea hätä! Olisi pitänyt laittaa se traileriin hetkeksi luokkien välissä, nytpähän ollaan vähän viisaampia taas! Ensi viikonlopun lauantaina (26.7) olisi tarkoitus mennä Jokelaan estekisoihin hyppäämään pelkkä 90cm!
Kotitallilla sitten hepat pääsivät suoraan laitsalle, jossa annettiin niille omenan palasia! Kumpikin oli ihan innoissaan niistä!