Rocksulla on nykyään paljon parempi ratsastettavuus verrattuna siihen mitä se oli silloin kun aloin sillä enemmän menemään. Se on saanut paljon lisää voimaa, lihaksia ja kuntoa, mikä tietysti edesauttaa parempaan ratsastettavuuteen. Nykyään sitä pystyy kokoamaan suhteellisen paljon ilman että se alkaa heti pullikoimaan vastaan tai heittää hanskat tiskiin ja sanoo että pidä tunkkisi. Teppo onkin antanut paljon kehuja sen suhteen miten se liikkuu nykyään. Olen myös saanut kammettua Rocksun takajalat mukaan tallista kentälle sekä ratsastettua selän kunnolla ylös. Kyllä se tuppaa alkuun vieläkin juosta ilman selkää ja takajalkoja, mutta saan nykyään suhteellisen nopeasti oikeaan työskentelyasentoon.
Olen myös ottanut Rocksun kanssa muutamia hyppyjä ja viimeisin este taisi olla 50-60 sentin välillä. Vähän isompia ristikkoja ja vähän pienempiä pystyjä olen uskaltautunut ottamaan, joten voisin joku kerta kokeilla jotain minimaalista okseria. Viimeisimmän hyppykerran otin ulkona kun siinä oli oikein houkutteleva 5 askeleen linja. Koska edelliset hyppykerrat ovat menneet oikein mallikkaasti ja ulkona hyppäystä edeltävällä kerralla uskalsin jopa mennä saman esteen kaksi kertaa peräkkäin siten että hyppäsin esteen ensin kohti maneesin ulko-ovea, jonka jälkeen kääsin laukassa täyskaarrolla takaisin saman esteen yli, niin ajattelin linjan olevan sopiva mulle.
Aloitin hyppäyksen menemällä muutaman kerran 20cm korkean lankun yli. Kun alkoi tuntua fiilis hyvältä nostettiin toinen lankku ylemmille kannattimille, sinne 60cm. Siinä meinasi vähän mennä pupu pöksyyn, mutta rohkeasti Rocksuun luottaen laukkasin kohti estettä ja sen yli. Yritin mennä sitä seuraavalle pienelle kapealle pystylle mutta sitten meni pupu takaisin pöksyyn ja käänsin pois esteen edestä. Ei mua muuten ois alkanu niin paljoa jännittämään ellei Rocksu olisi alkanut viemään välissä. Ei mennyt pidäte läpi kun vanha herra innoissaan paahtoi menemään. Otin sitten peruutuksen ja lähdin uudestaan linjan, mutta käänsin ensimmäisen esteen edestä pois ja silloin meinasi pakka hajota kokonaan käsiin. Pienoinen paniikkikohtaus teki tuloaan mutta sain rauhoitettua itseäni tarpeeksi uskaltaakseni yrittää mennä linjaa. Laitettiin kapea ristikoksi ja sen jälkeen linja meni oikein mallikkaasti. Olisihan Rocksu saanut olla paljon paremmin avuilla välissä kun pidätteet ei silloinkaan menneet läpi ja sen vuoksi tuli hieman liian kauas ristikosta. Kuitenkin tärkein oli että sain ylitettyä itseni ja mentyä ne kaksi pikku estettä vaikka jännitti. Tuntuu hassulta että tällaisilla pikkuesteillä tulee jännitettyä enemmän kuin silloin joskus hypätessäni ekoja kertoja 120cm rataa treeneissä.Näkyi tuossa touhussa kuitenkin kaikki se hyppäysrutiini joka tuli selkärangasta vaikka silmät olikin sokeita lähestyessä. Mainitsinpa tuossa Tepollekin, että voisin joku viikonloppu ottaa estetreenin. Kunhan mennää pientä. Sen verran se sisäinen esteratsastaja heräsi!
