Tapiolan Ratsastuskoulu 18.2.2014 & omaa ja Rocksun vointia

Tänään meillä oli Bedan kanssa ponitunti Tapiolan Ratsastuskoululla Espoossa. Talli oli tosi kivan näköinen, mutta maneesi aika pieni ja epätasainen. Ratsuna minulla oli Cinnamon niminen kimo tamma, joka oli syntynyt vuonna 1999, samana vuonna kuin mä. :)Säkäkorkeutta ponilla oli noin 145cm, ehkä vähän alle tai yli. Poni oli tosi kiva hoitaa karsinassa, tai no sen mitä hoidin. Pölärillä vedin muutaman kerran kummankin puolen. Cinnamon kun oli jo harjattu muutamat kerrat ennen mua, kun tallilla oli ollut päivällä leiri.  
Kun piti kiivetä Cinnamonin selkään, vähän ajattelin että kestääkö tää poni mun painoa ja oonko mä tälle ihan liian pitkä! Se vaikutti maasta niin pieneltä. Kyllä se poni kesti mut koko tunnin selässään, vaikka testaili pysähtelemällä maneesin keskelle ja suostumatta liikkumaan eteenpäin tai edes mihinkään suuntaan siitä. Lopuksi poni oli todella kiva ratsastaa ja se luotti jo mun käteen eikä yrittänyt vastustella sitä. Muutenkin se oli todella kiva ja suhteellisen helppo poni. Sen liikkeisiin vain oli vaikea mukautua, kun ne oli varmaan kolme neljä kertaa pienemmät kuin Onnilla olen tottunut. Laukkakin tuntui todelta nopealta ja poni kaahotti kauheasti, mutta todellisuudessa se meni aika hitaasti. Avotaivutukset ja voltit meni tosi hyvin, kun Cinnamon luotti mun käteen. Ravi oli aluksi tosi pienen tuntuista ja hankalaa keventää, kun liikkeet oli niin pienet. Ja kokoajan tuntui että Cinnamonilla ei ole kaulaa ollenkaan. Onnilla kun on niin pitkä kaula! No, kyllä se alkoi tuntua paremmalta tunnin edetessä, mutta vieläkään ei se tuntunut ihan kotoisalta. Voisin kyllä mennä Cinnamonilla toisenkin kerran, jos vaan mahdollisuus on. Sen verran kiva poni oli!
Edellisestä kerrasta kun menin ponilla on varmaan pari vuotta! Eli ihan mukavaa vaihtelua se oli :D

 

Tässä oli yksi niistä harvoista "onnistuneista"! Kuvan laatu ei ole mitään parasta...

 

 

Tänään ratsastin Onnillakin aamulla ensimmäisen kerran "onnettomuuden" jälkeen. Ratsastin aika nopeasti askellajit läpi kuulostellen kehon vointia kokoajan. Onni oli tosi ihana, kiva ja reipas ratsastaa, mutta oikeassa ohjassa se roikkui aika lailla ja heppa kyseli kokoajan että onko sen pakko tehdä jotain. Muuten se oli todella kiva ja rauhallinen, kun äiti oli taluttelemassa Rocksua maneesissa samaan aikaan. Ratsastaessa eniten sattui vatsalihaksiin ja vasempaan kylkeen. Enää vasen olkapää tai käsivarsi ei ollut niin kipeä yleisestikään. Vammoja ollaan nyt hoidettua levolla, kipulääkkeillä ja kylmällä. Silloin sunnuntaina illalla oli tosi kova kipu, mutta maanantaina enää kylki oli illalla kuin tulessa. Tänäänkin nyt illalla kylki on kipeä, mutta kylmäämällä ja vain olemalla kipu on alkanut hävitä. Eli parempaan suuntaan ollaan menossa kokoajan! Nyt vain pitää sopia estetunti, jotta pääsisi mahdollisimman pian hyppäämään.

Beda ratsasti Onnilla maanantaina ja mä sitten hoidin Rocksua. Talutellessa se yritti piehtaroimaan ja sai jotain omia pukkihyppy- ja riehumiskohtauksia, kun maneesissa ollut toinenkin poni säikkyi. Muuten heppa käveli tosi kiltisti narussa, mutta välillä se könkkäsi. Könkkäämiseen löydettiin kaviosta syykin, yksi hokki oli lähtenyt irti juurikin siitä kipeästä jalasta. Jalan kuumotus ei ole vähentynyt ollenkaan tai patti hävinnyt. Rocksu on laihtunut kolmanneksen, kun sen karsinassa olleet olkipelletit (toimivat kuivikkeena ja syödessä turpoavat mahassa, joten mahasta tulee "pöhöttynyt") kasteltiin eikä Rocksu pysty syömään niitä enää niin paljon. Kyllä se edelleenkin syö niitä, oikein kaivamalla kaivaa kovia pellettejä esiin. Nyt lisätään vähän heinän määrää ettei pappa laihdu liikaa.