Tapiolan Ratsastuskoulu 18.2.2014 & omaa ja Rocksun vointia

Tänään meillä oli Bedan kanssa ponitunti Tapiolan Ratsastuskoululla Espoossa. Talli oli tosi kivan näköinen, mutta maneesi aika pieni ja epätasainen. Ratsuna minulla oli Cinnamon niminen kimo tamma, joka oli syntynyt vuonna 1999, samana vuonna kuin mä. :)Säkäkorkeutta ponilla oli noin 145cm, ehkä vähän alle tai yli. Poni oli tosi kiva hoitaa karsinassa, tai no sen mitä hoidin. Pölärillä vedin muutaman kerran kummankin puolen. Cinnamon kun oli jo harjattu muutamat kerrat ennen mua, kun tallilla oli ollut päivällä leiri.  
Kun piti kiivetä Cinnamonin selkään, vähän ajattelin että kestääkö tää poni mun painoa ja oonko mä tälle ihan liian pitkä! Se vaikutti maasta niin pieneltä. Kyllä se poni kesti mut koko tunnin selässään, vaikka testaili pysähtelemällä maneesin keskelle ja suostumatta liikkumaan eteenpäin tai edes mihinkään suuntaan siitä. Lopuksi poni oli todella kiva ratsastaa ja se luotti jo mun käteen eikä yrittänyt vastustella sitä. Muutenkin se oli todella kiva ja suhteellisen helppo poni. Sen liikkeisiin vain oli vaikea mukautua, kun ne oli varmaan kolme neljä kertaa pienemmät kuin Onnilla olen tottunut. Laukkakin tuntui todelta nopealta ja poni kaahotti kauheasti, mutta todellisuudessa se meni aika hitaasti. Avotaivutukset ja voltit meni tosi hyvin, kun Cinnamon luotti mun käteen. Ravi oli aluksi tosi pienen tuntuista ja hankalaa keventää, kun liikkeet oli niin pienet. Ja kokoajan tuntui että Cinnamonilla ei ole kaulaa ollenkaan. Onnilla kun on niin pitkä kaula! No, kyllä se alkoi tuntua paremmalta tunnin edetessä, mutta vieläkään ei se tuntunut ihan kotoisalta. Voisin kyllä mennä Cinnamonilla toisenkin kerran, jos vaan mahdollisuus on. Sen verran kiva poni oli!
Edellisestä kerrasta kun menin ponilla on varmaan pari vuotta! Eli ihan mukavaa vaihtelua se oli :D

 

Tässä oli yksi niistä harvoista "onnistuneista"! Kuvan laatu ei ole mitään parasta...

 

 

Tänään ratsastin Onnillakin aamulla ensimmäisen kerran "onnettomuuden" jälkeen. Ratsastin aika nopeasti askellajit läpi kuulostellen kehon vointia kokoajan. Onni oli tosi ihana, kiva ja reipas ratsastaa, mutta oikeassa ohjassa se roikkui aika lailla ja heppa kyseli kokoajan että onko sen pakko tehdä jotain. Muuten se oli todella kiva ja rauhallinen, kun äiti oli taluttelemassa Rocksua maneesissa samaan aikaan. Ratsastaessa eniten sattui vatsalihaksiin ja vasempaan kylkeen. Enää vasen olkapää tai käsivarsi ei ollut niin kipeä yleisestikään. Vammoja ollaan nyt hoidettua levolla, kipulääkkeillä ja kylmällä. Silloin sunnuntaina illalla oli tosi kova kipu, mutta maanantaina enää kylki oli illalla kuin tulessa. Tänäänkin nyt illalla kylki on kipeä, mutta kylmäämällä ja vain olemalla kipu on alkanut hävitä. Eli parempaan suuntaan ollaan menossa kokoajan! Nyt vain pitää sopia estetunti, jotta pääsisi mahdollisimman pian hyppäämään.

Beda ratsasti Onnilla maanantaina ja mä sitten hoidin Rocksua. Talutellessa se yritti piehtaroimaan ja sai jotain omia pukkihyppy- ja riehumiskohtauksia, kun maneesissa ollut toinenkin poni säikkyi. Muuten heppa käveli tosi kiltisti narussa, mutta välillä se könkkäsi. Könkkäämiseen löydettiin kaviosta syykin, yksi hokki oli lähtenyt irti juurikin siitä kipeästä jalasta. Jalan kuumotus ei ole vähentynyt ollenkaan tai patti hävinnyt. Rocksu on laihtunut kolmanneksen, kun sen karsinassa olleet olkipelletit (toimivat kuivikkeena ja syödessä turpoavat mahassa, joten mahasta tulee "pöhöttynyt") kasteltiin eikä Rocksu pysty syömään niitä enää niin paljon. Kyllä se edelleenkin syö niitä, oikein kaivamalla kaivaa kovia pellettejä esiin. Nyt lisätään vähän heinän määrää ettei pappa laihdu liikaa.

Aluevalmennukset 15.2-16.2.2014 & muutama sana turvaliivistä

Näin aluksi haluan vain sanoa, että tämän viikonloppu valmennuksen jälkeen en enää koskaan moiti turvaliivejä ja kannatan niiden käyttöä. Sunnuntaina kun kävi pienoinen onnettomuus, jossa itselleni olisi voinut käydä todella pahasti jos turvaliiviä ei olisi ollut. Kylkiluita voisi olla murtunut, niskassa olisi voinut olla jotain tai sitten vasemmassa olkapäässä olisi voinut olla murtumaa tai sitten jopa selkärangassa olisi voinut olla jotain. Onneksi pelkillä lihasruhjeilla selvittiin, tämä oli vain ja ainoastaan turvaliivin ansiota! Onnettomuudessa kuitenkin takki repesi selästä, turvaliivi repesi yhdestä sauma kohdasta ja kypärästä lähti lippaa irti kiinnitys kohdasta. Kaikki vasemmalta puolelta, joten tulin vasemmalle puolelle. Eli siis, HEI OIKEASTI TURVALIIVI ON HENKIVAKUUTUS! ILMAN SITÄ MULLEKKIN OLISI VOINUT KÄYDÄ PALJON PAHEMMIN!

Lauantaina teimme taas alussa paljon sileän ratsastusta puomeilla ja ilman. Onni oli todella vahva kädelle koko valmennuksen ajan, eikä se keventynyt vasta kun valmennus oli lopuillaan ja viimeiset hypyt oli tulossa. Voin kyllä myöntää, että itsekin olin jännittynyt selässä välillä. Kerran tipahdinkin selästä. Taas oli se sama vanha Onnin tekemä pyörähdys, jossa sitten oikeaan polveen tuli ruhje, mutta housut eivät menneet rikki! Voin kyllä sanoa, että Animojen kangas on kestävää, sillä se kesti myös sunnuntaina ehjänä! Teimme tunnilla paljon vinoja lähestymisiä, linjoja ja esteen päällä kääntämistä. Onni oli tosi kiva ratsastaa loppu tunnista, kun se ei enää roikkunut ohjilla eikä ollut muutenkaan enää raskas ratsastaa, jota se todellakin oli alkutunnista. Esteet pystyivät matalina, maksimissaan 90cm.


Sunnuntaina emme tehneet enää paljoakaan sileää vaan aloimme melkeinpä heti hyppäämään. Kuitenkin alkuverkoissa teimme eteenratsastuksia ja kiinniottoja. Hyppäämisen aloitimme ravissa pienellä muuriesteellä josta oli 5-6 laukka-askelta ristikko-okserille. Hyppäsimme myös kolmoissarjaa, pysty- 1 askel - pysty - 1 askel- okseri ja siitä neljä askelta pystylle. Sen jälkeen tulimme rataa. Okseri, sama suora jolla aloitimme, mutta nyt vaan toisin päin eli okseri, 5 askelta ja pysty, siitä pysty 2. okserille kolmoissarja, 4askelta ja pysty, käännös kapealle ja sitten vielä sarjan a ja b osan välistä ja vielä lävistäjällä okseri, jossa alla oli vesimatto. Tai, siis mun oli tarkoitus mennä se rata, mutta se tarkoitus jäi 3. esteelle. Eka hyppy meni tosi hyvin, 2. esteelle Onni tuli ihan hirvittävän lähelle ja sitten välissä olisi pitänyt ottaa kiinni eikä ratsastaa eteenpäin,  mutta mitä mä tein? Ratsastin eteenpäin, joten Onni tuli ihan juureen ja siitä ponkaisi kilttinä poikana yli. Mä lensin hypyssä satulasta irti ja roikuin hepan kaulassa kiinni esteen jälkeen. Onni inhoaa sitä, kun sen kaulassa roikutaan ratsastaessa niin se rupesi vängertelemään kaulalla niin eihän mun ote enää pitänyt. Lensin siitä suoraan vasemmalle puolelleni. Sitten videolla kuuluu vain mun vaikerrusta. Onni onneksi tajusi pysähtyä mun luo, eikä tullut päälle. Kun äiti ja Teppo kysyi, muistanko mä mitä tapahtui, niin enhän mä muistanut. Pikkuhiljaa aloin muistamaan. Sanoin, että Onni oli tullut tosi lähelle estettä ja mä olin roikkunut sen kaulassa kiinni ennen kun mä sitten makasin maassa. Teppo sanoi, että se oli huutanut mulle, että odota, mutta enhän mä sitä ollut kuullut tai en ainakaan muista kuulleeni. Siihen sitten jäi se mun radan ratsastus. Isi talutteli hetken Onnia, kun istuin katsomossa tokenemassa. Hyppäsin mä sitten lopuksi sen saman suoran, jossa tipuin. Ekalla kerralla ne oli ihan pieniä esteitä, jotain 60cm ja toisella kerralla kun mä tulin sen suoran niin pysty oli saman kokoinen kuin silloin kun mä tipuin ja okseri oli 80cm.


Tälläinen valmennus tällä kertaa. Sunnuntain putoaminen oli yksi pahimpia putoamisistani. Se opetti, että turvaliivi voi pelastaa monelta pahalta kolhulta ja vammalta. Nyt vaan pitää hommata uusi turvaliivi, uusi kypärä ja uusi takki. Sunnuntaina lähettiin heti tallilta Vantaan Mehiläiseen tarkistukseen. Lääkäri sanoi, että vammat on pelkkiä lihasruhjeita. Eli näillä mennään nyt jonkin aikaa. Yritän parannella itseäni. Viime yöksi joutui ottamaan buranaa kipuun, jotta saa edes jonkun verran nukuttua. Kyllähän, mä olin sitten nukkunutkin kunnolla! Nyt odotan, että pääsen hyppäämään uudelleen. Mä vielä halusin sunnuntaina hypätä, jotta ei jäisi jännitystä ja mä saisin hyvän mielen siitä, että sain sen suoran onnistumaan. Se kyllä kannatti, sillä kun olin ensimmäisen kerran hyppäämässä ensimmäistä estettä jännitin aika paljon ja mielessä pyöri ajatus, että pystynkö mä siihen ja onnistunko mä siinä. Mutta toiselle esteelle ei jännittänyt enää ollenkaan. Ei edes jännittänyt, vaikka korkeus nousikin. Eli siitä viimeisestä suorasta jäi hyvä mieli!
Tässä vielä kuvat takista, liivistä ja kypärästä:

Takki

Kypärä. (ympyröity on sitä "halkeamaa" ja sininen mun housuja :D )

Turvaliivi

Ja taas on asioita mullin mallin & uusia juttuja

Niin kuin otsikkokin jo kertoo asioita on mullin mallin. Kaikki alkoi torstaina (6.2), kun Rocksu alkoi ravatessa könkkäämään oikeaa etujalkaansa. Selkeää ontumista ei siis ole missään vaiheessa esiintynyt vain könkkäämistä. Kokeiltiin vuohisia ja kavioita, mutta ne eivät olleet lämpimät. Beda putsasi myös Rocksun kaviot läpi. Vietiin Rocksu sitten takaisin talliin. Ja kun oej. otettiin pinteli pois oli siihen juuri polven alapuolelle tullut patti, joka oli kuuma. Alettiin lumella kylmäämään jalkaa ja Teppo tuli puristamaan jalkaa. Rocksu kiskaisi jalan pois. Teppo sanoi, että on se turvonnut ja polvikin oli myös takaa vähän turvoksissa. Perjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja vielä maanantaina kylmättiin ja kävelytettiin Rocksua, mutta patti ei hävinnyt eikä myöskään kuumotus jalassa. Varattiin tiistaiksi (11.2) eläinlääkäri aika Hyvinkäälle. Sunnuntaina laitettiin vielä jalkaan kokeeksi tukiside.

Hyvinkäällä ell Olli Mäkelä tutki jalan puristamalla jalkaa, sitten juoksutin Rocksun käytävän päästä päähän ensin käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä heppa ei könkännyt ollenkaan, mutta ravissa pientä könkkäämistä oli havaittavissa. Ell ultrasi jalan vielä lopuksi. Siinä se syy sitten löytyikin. Rocksulla todettiin oikean etujalan syvä koukistajan tukiside vaurio, joten nyt on luvassa 3 kuukautta kävelytystä. Nyt pari viikkoa pitää tehdä se maasta käsin mutta sitten voi mennä ilman satulaa kevyesti. Onneksi ei ollut mitään sen isompaa juttua jalassa, vaikka mielessä kävikin kaiken maailman hankkarit ja muut jalka jutut! Ell sanoi myös että tästä ei jää mitään pysyvää vauriota jalkaan vaan sen pitäisi pystyä liikkumaan ihan normaalisti jatkossakin (hyppäämään esteitä ym.) sekä hän sanoi vaurion olevan yleinen juurikin vanhoilla hevosilla sekä kenttähevosilla. Rocksu oli noin vuosi pari takaperin arkonut vähän kyseistä jalkaa, mutta levolla sekin meni ohi. Myös Rocksun ex-omistaja kertoi, että hänelläkin ollessa pappa oli juuri samaa jalkaa arkonut, mutta silloinkin se oli mennyt levolla pois. Mutta muuten on kaikki hyvin ja nyt vain yritetään pitää Rocksun mieli virkeänä hemmottelemalla sitä!

Onni on ollut todella kiva ratsastaa jo jonkin aikaa. Viikonloppuna (15.2-16.2) onkin sitten aluevalmennukset! Ai niin, olenkin unohtanut mainita että olen aluevalmennuksissa varalla! Eli saan osallistua valmennuksiin vain jos on tilaa.
Sunnuntaina (9.2) oli estetunti, joka meni tosi kivasti sitten kun vain sain itseni taas tekemään asioita kunnolla. Nykyään mä en roiku niin paljon oikealla vaan mun vasen jalka heiluu ja tökin kannuksella. Sitä on hankala korjata, kun musta tuntuu että se on kiinni hepassa. Tällä(kään) kertaa en aukonut päätäni Tepolle vaan sen puolen hoiti Onni, jota me niin kidutettiin maneesissa yksinololla. Sen piti huutaa kokoajan, jotta se saisi muilta vastauksia. Mutta taas tehtiin uusi estekorkeus ennätys, 115cm! Teppo sanoikin mulle hypyn jälkeen, että en taida olla paljoa hypännyt tuon kokoisia esteitä ja kysyi, että huomasinko ollenkaan, että este oli tuon kokoinen. Pysty siis oli sarjan B-osa. Hyvin kuitenkin pysyin hypyssä mukana ja olin tasapainossa hypyssä. Onni oli treenin jälkeen ihan litimärkä hiestä, pikkunen oli varmaan aika paljon stressannut yksinoloa, mutta joutui se aika paljon hyppäämäänkin (laskeskeltiin noin 50 hyppyä).

115cm!

Voihan ne pienetkin esteet ylittää isosti!

Tiistaina (11.2) olin Onnin kanssa sileällä, joka meni kokoajan paremmin ja paremmin loppua kohden. Lopussa Onni oli niiiin hyvä ratsastaa, kun se liikkui omalla moottorilla eteenpäin ja käytti selkää sekä takapäätänsä.
Keskiviikkona (12.2) oli estetunti. Jo ennen tuntia oli sovittu, että tunnilla mennään ihan pieniä, ja pieniä ne tosiaankin oli. Korkeimmillaan esteet oli 60cm kokoisia ristikoita. Tunnilla tehtiin paljon sileää puomeilla ja pienellä innari sarjalla. Lopuksi tultiin 3 esteen "rata", jossa oli suhteutettu etäisyys ja leveyssuuntaan hyppy, jossa hypyssä vaihdettiin suuntaa. Muutaman kerran tuli hassu hyppy, "radan" aikana en osannut päättää tulenko suhteutetun etäisyyden 5 vai 6 askeleella, joten tulin sen sitten siitä välistä.
Torstaina (13.2) Beda ratsasti Onnilla.
Hassujakin asioita on tapahtunut. Hepat madotettiin tossa jokunen viikko sitten. Rocksun kanssa madotus meni suht hyvin, miten nyt aina. Onnista me ei tiedetty ollenkaan miten se käyttäytyy madotuksessa. Ihan hyvin se käyttäytyi, ei riehunut taikka repinyt, mutta huulet se pisti niin tiukkaan kiinni ettei mitään rajaa. Isi ei meinannut saada matolääke ruiskua suuhun edes nostamalla Onnin huulia, kun ne oli niin tiukasti kiinni toisissaan. Lopuksi se kyllä saatiin suuhun, mutta todella hankalaa se oli, kun se avannut suuta edes herkuille. Rocksu teki saman jutun klinikalla tiistaina, kun ultrausta varten jalka oli ajeltava kaljuksi. Heti kun heppa kuuli koneen ääntä se pisti suunsa tiukasti kiinni siihen malliin, että mun suuhunhan te ette koske! Rocksu siis kammoaa raspausta. Sen ilme helpottui heti kun se tajusi ettei sen suuhun kosketa, ainoastaan sen jalkaan.
Meinasikin kokonaan unohtua. Onnin karsinaan on laitettu roskis! Se on vähentänyt Onnin karsinassa pyörimistä jonkin verran, kun se on kokoajan tiellä eikä heppa mahdu pyörimään kunnolla. Kyllä se edelleenkin pyörii, mutta niin että se menee takajalkojensa ympäri. Harjoittelee varmaan siellä piruettien tekemistä! ;)

Seuraava postaus tuleekin sitten aluevalmennuksista!

Ensimmäistä kertaa tänä talvena ulkona ratsastamassa

Tänään olin ratsastamassa ulkona, kun lunta oli tullut maahan sen verran ettei pohjan kovuus haittaa! Onni oli aluksi vähän epävarma, kun sillä ei ole varmaan muutamaan talveen menty ulkona lumessa kunnolla. Itseänikin jännitti, kun ei sitä tiennyt miten Onni suhtautuisi ulkona ratsastukseen. Pakkastakaan ei ollut onneksi kuin suurin piirtein -3 astetta!
Koko ratsastuksen ajan menin suhteellisen löysillä ohjilla, jotta Onni saisi katsottua jalkoihinsa mahdollisimman hyvin. Alussa se tosiaan oli vähän epävarma, joka näkyi hidasteluna. Kuitenkin heppa reipastui loppua kohden hurjasti! Käynnissä se meni tosi hyvin samoin ravissa, mutta kun piti alkaa laukata niin silloin Onnia joutui ratsastamaan tosi paljon eteenpäin. Se kun ei meinannut pitää edes laukkaa yllä vaan heti kun ei ratsastanut eteen heppa siirtyi käyntiin. Lopussa sillä pystyi jo ihan laukata täysillä, kun heppa sai varmutta laukkaamiseen! Luulen myös, että etukavioissa olleet tilsatkin hankaloittivat liikkumista, mikä teki Onnin varovaisemmaksi. 

 

 

Aina ei voi onnistua...

 

Otin vielä muutaman kuvan hepoista tarhassa. Rocksu tuli kokoajan ihan kiinni kameraan, joten siitä oli tosi vaikea saada kuvia! Onni taas roikkui langoista, jota se on alkanut tekemään tarhassa. Eli nykyään se ei pelkää lankoja ollenkaan kun niissä ei ole tällä hetkellä sähköjä. Onni oli saanut Vera- ponilta yhtenä päivänä naamapesun! Vera oli nuollut KOKO Onnin naaman märäksi ja Onni vieläpä nautti siitä, hahah!

 

Muuten ollaan treenailtu ihan tavallisesti. Onnilta vähennettiin ruoasta pari desiä kauraa, kun se on aina välillä riepotellut mua ympäri maneesia. Nyt se on ollut parempi ja tasaisempi sileällä ja hypätessä. Uusi ongelmakin on ilmestynyt näköpiiriin, nimittäin oma suuni. Nyt olen jostain ottanut tavaksi marista Tepolle vastaan. Yleensä marisen eniten sen jälkeen kun jokin on mennyt pieleen eikä täydellisesti kuin olisin halunnut. Viime estetunnilla otettiin ihan jesarirulla estetolpan nokkaan. Sillä sitten olisi teipattu mun suu kinni, jos olisin alkanut marisemaan. Mutta vaikka kuinka yhdessä vaiheessa otti päähän niin sain kuin sainkin pidettyä mölyt mahassa ja näin vältyin teippaukselta.
Pitkästä aikaa viime tiistaina kävin myös sileällä. Hypättykin on 2 kertaa viikossa, kun siellä on enemmän ongelmia.
Käytiin perheen kanssa tammikuun alussa LUX Helsinki- valotapahtumaa. Otin siellä muutamat kuvat valoista. Vähän oli kylmä, mutta ihan kiva tapahtuma oli!