Aluevalmennukset 15.2-16.2.2014 & muutama sana turvaliivistä

Näin aluksi haluan vain sanoa, että tämän viikonloppu valmennuksen jälkeen en enää koskaan moiti turvaliivejä ja kannatan niiden käyttöä. Sunnuntaina kun kävi pienoinen onnettomuus, jossa itselleni olisi voinut käydä todella pahasti jos turvaliiviä ei olisi ollut. Kylkiluita voisi olla murtunut, niskassa olisi voinut olla jotain tai sitten vasemmassa olkapäässä olisi voinut olla murtumaa tai sitten jopa selkärangassa olisi voinut olla jotain. Onneksi pelkillä lihasruhjeilla selvittiin, tämä oli vain ja ainoastaan turvaliivin ansiota! Onnettomuudessa kuitenkin takki repesi selästä, turvaliivi repesi yhdestä sauma kohdasta ja kypärästä lähti lippaa irti kiinnitys kohdasta. Kaikki vasemmalta puolelta, joten tulin vasemmalle puolelle. Eli siis, HEI OIKEASTI TURVALIIVI ON HENKIVAKUUTUS! ILMAN SITÄ MULLEKKIN OLISI VOINUT KÄYDÄ PALJON PAHEMMIN!

Lauantaina teimme taas alussa paljon sileän ratsastusta puomeilla ja ilman. Onni oli todella vahva kädelle koko valmennuksen ajan, eikä se keventynyt vasta kun valmennus oli lopuillaan ja viimeiset hypyt oli tulossa. Voin kyllä myöntää, että itsekin olin jännittynyt selässä välillä. Kerran tipahdinkin selästä. Taas oli se sama vanha Onnin tekemä pyörähdys, jossa sitten oikeaan polveen tuli ruhje, mutta housut eivät menneet rikki! Voin kyllä sanoa, että Animojen kangas on kestävää, sillä se kesti myös sunnuntaina ehjänä! Teimme tunnilla paljon vinoja lähestymisiä, linjoja ja esteen päällä kääntämistä. Onni oli tosi kiva ratsastaa loppu tunnista, kun se ei enää roikkunut ohjilla eikä ollut muutenkaan enää raskas ratsastaa, jota se todellakin oli alkutunnista. Esteet pystyivät matalina, maksimissaan 90cm.


Sunnuntaina emme tehneet enää paljoakaan sileää vaan aloimme melkeinpä heti hyppäämään. Kuitenkin alkuverkoissa teimme eteenratsastuksia ja kiinniottoja. Hyppäämisen aloitimme ravissa pienellä muuriesteellä josta oli 5-6 laukka-askelta ristikko-okserille. Hyppäsimme myös kolmoissarjaa, pysty- 1 askel - pysty - 1 askel- okseri ja siitä neljä askelta pystylle. Sen jälkeen tulimme rataa. Okseri, sama suora jolla aloitimme, mutta nyt vaan toisin päin eli okseri, 5 askelta ja pysty, siitä pysty 2. okserille kolmoissarja, 4askelta ja pysty, käännös kapealle ja sitten vielä sarjan a ja b osan välistä ja vielä lävistäjällä okseri, jossa alla oli vesimatto. Tai, siis mun oli tarkoitus mennä se rata, mutta se tarkoitus jäi 3. esteelle. Eka hyppy meni tosi hyvin, 2. esteelle Onni tuli ihan hirvittävän lähelle ja sitten välissä olisi pitänyt ottaa kiinni eikä ratsastaa eteenpäin,  mutta mitä mä tein? Ratsastin eteenpäin, joten Onni tuli ihan juureen ja siitä ponkaisi kilttinä poikana yli. Mä lensin hypyssä satulasta irti ja roikuin hepan kaulassa kiinni esteen jälkeen. Onni inhoaa sitä, kun sen kaulassa roikutaan ratsastaessa niin se rupesi vängertelemään kaulalla niin eihän mun ote enää pitänyt. Lensin siitä suoraan vasemmalle puolelleni. Sitten videolla kuuluu vain mun vaikerrusta. Onni onneksi tajusi pysähtyä mun luo, eikä tullut päälle. Kun äiti ja Teppo kysyi, muistanko mä mitä tapahtui, niin enhän mä muistanut. Pikkuhiljaa aloin muistamaan. Sanoin, että Onni oli tullut tosi lähelle estettä ja mä olin roikkunut sen kaulassa kiinni ennen kun mä sitten makasin maassa. Teppo sanoi, että se oli huutanut mulle, että odota, mutta enhän mä sitä ollut kuullut tai en ainakaan muista kuulleeni. Siihen sitten jäi se mun radan ratsastus. Isi talutteli hetken Onnia, kun istuin katsomossa tokenemassa. Hyppäsin mä sitten lopuksi sen saman suoran, jossa tipuin. Ekalla kerralla ne oli ihan pieniä esteitä, jotain 60cm ja toisella kerralla kun mä tulin sen suoran niin pysty oli saman kokoinen kuin silloin kun mä tipuin ja okseri oli 80cm.


Tälläinen valmennus tällä kertaa. Sunnuntain putoaminen oli yksi pahimpia putoamisistani. Se opetti, että turvaliivi voi pelastaa monelta pahalta kolhulta ja vammalta. Nyt vaan pitää hommata uusi turvaliivi, uusi kypärä ja uusi takki. Sunnuntaina lähettiin heti tallilta Vantaan Mehiläiseen tarkistukseen. Lääkäri sanoi, että vammat on pelkkiä lihasruhjeita. Eli näillä mennään nyt jonkin aikaa. Yritän parannella itseäni. Viime yöksi joutui ottamaan buranaa kipuun, jotta saa edes jonkun verran nukuttua. Kyllähän, mä olin sitten nukkunutkin kunnolla! Nyt odotan, että pääsen hyppäämään uudelleen. Mä vielä halusin sunnuntaina hypätä, jotta ei jäisi jännitystä ja mä saisin hyvän mielen siitä, että sain sen suoran onnistumaan. Se kyllä kannatti, sillä kun olin ensimmäisen kerran hyppäämässä ensimmäistä estettä jännitin aika paljon ja mielessä pyöri ajatus, että pystynkö mä siihen ja onnistunko mä siinä. Mutta toiselle esteelle ei jännittänyt enää ollenkaan. Ei edes jännittänyt, vaikka korkeus nousikin. Eli siitä viimeisestä suorasta jäi hyvä mieli!
Tässä vielä kuvat takista, liivistä ja kypärästä:

Takki

Kypärä. (ympyröity on sitä "halkeamaa" ja sininen mun housuja :D )

Turvaliivi