Hyvää Joulua!

Suoritimme eilen Bedan kanssa jouluaatto ratsastuksen puoliksi, kun tosiaan hevosia on enää yksi ja halukkaita ratsastajia kaksi. Menimme tallille vähän myöhemmin, jotta saataisiin ratsastaa rauhassa koska puoli kymmenen maissa alkoi niin sanottu jouluratsastus. Se on ruuhkaisin hetki ratsastaa jouluaattona kun maneesissa taitaa ollut joskus pahimmillaan 8-9 ratsukkoa, ehkä hetkellisesti enempi. Tällä kertaa Onni sai olla maneesissa koko ajan yksin, tai no sai ja sai. Jos Onnilta kysytään niin hänet pakotettiin maneesiin yksin. Vaikka se on reipastunut hurjasti, niin edelleen se inhoaa olla yksin maneesissa varsinkin jos ulkona on niin kamala myrsky että ovet ja seinät vaan paukkuu. Beda ratsasti ekat puoli tuntia ja mä sitten toisen puolikkaan.
Onni oli aluksi hyvin huolestuneen oloinen. Sillä oli kamala kiire äkkiä pois. Onni painoi tuhottomasti kädelle, joten aloitin ratsastamalla pysähdyksiä ja peruutuksia käynnissä. Ravissa hain hyvää tahtia ja eteenpäinpyrkimystä ja sitä, että saisin Onnin kunnolla ohjan ja pohkeen väliin. Vasta päästyään laukkaamaan Onni alkoi oikeasti lopettamaan kädelle painamisen. Tein sen kanssa vastalaukkoja siten, että menin puolikkaan maneesin mitan vastalaukkaa, jonka jälkeen vaihdoin laukan myötälaukkaan. Ratsastin myötälaukassa toisen puolikkaan ja vaihdoin sen jälkeen laukan takaisin vastalaukkaan. Lopuksi tein muutaman kokoamisen ja lisäyksen laukassa. Onni oli lopuksi todella hyvä, kun se sai päälle työmoodin!

Ainiin unohdinkin tehdä postauksen koulurataharjoituksista jotka olivat jo tämän kuun kolmas päivä. Menin siis ensimmäisen helpon A:ni ja kolmannet Onnin kanssa yhteiset koulu"kisat". Tuomari oli tiukka ja saatiin radasta noin 52%. Olen todella tyytyväinen suoritukseen, koska ensinnäkin päästiin läpi muutamista rikoista huolimatta sekä muistin koko radan vaikka juuri ennen suoritusta tuli mulle joku ihmeellinen jännitys. Olenhan mä paljon koulukisoja mennyt Rocksun kanssa mutta taisi alkaa jännittämään juurikin se ajatus "Hui, eka helppo A".
Alku radassa olikin liikaa varmistelua sekä aika väkinäistä ratsastusta, mutta radalla tulleessa pysähdyksessä ja peruutuksessa sain itseni rentoutetttua ja sen jälkeen rata lähtikin sujumaan paljon luontevammin. Onni teki ensimmäisen rikon ensimmäisessä lisätyssä ravissa ottamalla muutaman laukka-askeleen. Toinen rikko tuli keskilaukka lävistäjällä, kun lopussa se pääsi vaihtamaan. Ja kolmas taisi tulla toisessa vastalaukassa, kun jouduin Onni kerran vaihtoi vastalaukan pois ja takaisin, jonka jälkeen jouduin aika voimakkaasti ratsastamaan sen takapäätä ulos jottei sama toistuisi uudestaan. Onni oli koko radan vähän liian avoinaisessa muodossa, se olisi saanut olla kootumpi.
Olin radan jälkeen yhtä hymyä, koska olin todella onnellinen tästä onnistumisesta. Ensi kaudella sitten lisää A:n ratoja, jotta saadaan rutiinia. Vai tehdäänkö samalla lailla kuin ennenkin Onnin kanssa eli mennään vain yksi rata tasoa korkeammalla eli ensi vuonna olisi vuorossa Vaativa B ;) Eli Onni on ollut meillä noin 3,5 vuotta. Olen sen kanssa mennyt ensimmäisenä vuotena yhden helpon C:n. Toisena vuotena menin yhden helpon B:n ja tänä vuonna yhden helpon A:n.

Harjoitukset olivat samalla pukuratsastus, joten pukeuduin itsenäisyyspäivän teemaan, koska itsenäisyyspäivä oli silloin melkein ovella. 

Muutoksen tuulia ja kuulumisia

Viime kirjoituksesta onkin taas aikaa. Yllättäen iski into kirjoittaa. Paljon on tapahtunut viime postauksen jälkeen. Suurin muutos on se, että meillä on enää vain yksi hevonen. Nimittäin Onni. Rocksu jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen vuoksi elokuun alussa. Suru on suuri, mutta oloa helpottaa se että Rocksulla ei ole enää kipuja.

Toinen muutos on se, että olen nyt syksyn käynyt Ratsastuskeskus Ainossa tiistaisin koulutunnilla. . Ainossa olen oppinut enemmän istunnan käytöstä sekä olen oppinut ratsastamaan vielä paremmin jalalla ja olemaan turvautumatta niin paljon käden käyttöön, jos tulee jokin ongelma.

Onnin kanssa sileän treenaaminen on sujunut hyvin. Pystyn nykyään vaikuttamaan siihen ihan erilailla kuin ennen, joten olen pystynyt kokoamaan sitä paljon paremmin ja saamaan sen liikkumaan muutenkin todella paljon paremmin kuin pitkään aikaan. Olen menossa Onnin kanssa tulevana viikonloppuna koulurataharjoituksiin. Menen siellä helppo A:1. Tuntuu aika hyvältä päästä vihdoin starttaamaan helppo A- tasoinen luokka, koska sen starttaaminen on ollut tavoitteena jotakuinkin kolmisen vuotta :D Aina on tullut jotain ns. tielle ja ajankohta on siirtynyt eteenpäin. Rataharjoitukset on samalla pukuratsastuskisa, joten olenkin tässä kuumeisesti suunnitellut pukua sitä varten ja onneksi se alkaa olla valmis. Eilen tein pienen testauksen siihen liittyen ja toissapäivänä kävimme äidin kanssa ostamassa yksityiskohtia pukua varten. Toivon, että siitä tulee niin hieno kuin se on jo "kuvitelmissani" ja kisasta tulee todella hauska!

c. Mirella Ruotsalainen

Syyskuussa juhlin 17-vuotis synttäreitäni. Hauska ajatella, että on enää alle vuosi siihen ett olen virallisesti "aikuinen". Vietin synttärini Saksan Münchenissä. Kyseessä oli koulun järjestämä kolmipäiväinen leirikoulu. Ai että, mä vaan tykkään Saksasta maana todella paljon. Siellä olo tuntuu todella omalta. München ei kaupunkina säväyttänyt niin paljon kuin Rastatt tai Baden-Baden, joissa kävin viime Saksan reissulla viime kesänä.

Kesällä kävin puolestaan äitini ja Bedan kanssa parin päivän reissulla Latvian Riikassa. Kiertelimme paljon vanhaa kaupunkia sekä kävimme venellä kiertoajelulla. Kaupunki oli hyvin samankaltainen kuin esimerkiksi Virossa. Tykkäsin tästäkin paikasta paljon. Oli hauska huomata siellä, että naiset käyttivät melkein ainoastaan hameita ja mekkoja. Suomessa kun on tottunut siihen, että kaikilla on housut.

Huh, tulipahan tekstiä. Paljon on sattunut ja tapahtunut viime postauksen jälkeen. Yritän kovasti, jotta saisin taas intoa postailla useammin kuin kerran, mitä neljään?, kuukauteen.

Kun mieleni sekosi

 Taidan olla tulossa hulluksi kun halusin hyppäämän ihan estetunnille. No, se toive toteutui eilen, kun lähdin hyppäämään Rocksun kanssa miniesteitä. Rocksu oli alkulämpöjä ottaessa vähän vastahakoisen oloinen mutta piristyi kun päästiin kunnolla ravailemaan ja laukkailemaan. Alkuun oli paljon hakemista kevyen ja esteistunnan kanssa, mutta kyllä se löytyi sieltä.
Tehtiin todella helppoja tehtäviä, yksittäisiä esteitä ja pitkiä linjoja sekä kavalettijumppaa. Jokainen tehtävä suoriutui hyvin vaikkakin mua jännitti hirveästi. Kolmisen kertaa käänsin pois esteen edestä ja kerran pääsi kauhun huuto Rocksun lähtiessä hyppyyn askelta liian aikaisin. Rocksulla ainakin tuntui olevan hauskaa koska ainakin innoissaan se meni esteistä yli vaikka tultiinkin välillä huonoon paikkaan. Kaikesta kuitenkin selvisin hengissä ja pahin into hyppäämiseen saatiin palaamaan normaaliin sileän työskentelyyn tyytyneeksi niinkuin se on jo vuoden ollut. Ihan hyvillä mielin olin tunnin jälkeen vaikkakin läpimärkänä alkutunnista sattuneesta sadekuurosta johtuen. Lopuksi vielä muutamat kuvat tunnilta. Voisin yrittää jossain vaiheessa saada videonkin esille, mutta katsoo nyt.

Moi pitkästä aikaa!

 Kummallekkin hevoselle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Kumpikin on oikein tyytyväinen, koska ollaan alotettu syöttämään vihreetä laitumia aatellen. Itselle toki se ei ole niin mukavaa seisoa narun päässä kahtakymmentä minuuttia katsoen kun toinen syö onnellisena.
Rocksulla on nykyään paljon parempi ratsastettavuus verrattuna siihen mitä se oli silloin kun aloin sillä enemmän menemään. Se on saanut paljon lisää voimaa, lihaksia ja kuntoa, mikä tietysti edesauttaa parempaan ratsastettavuuteen. Nykyään sitä pystyy kokoamaan suhteellisen paljon ilman että se alkaa heti pullikoimaan vastaan tai heittää hanskat tiskiin ja sanoo että pidä tunkkisi. Teppo onkin antanut paljon kehuja sen suhteen miten se liikkuu nykyään. Olen myös saanut kammettua Rocksun takajalat mukaan tallista kentälle sekä ratsastettua selän kunnolla ylös. Kyllä se tuppaa alkuun vieläkin juosta ilman selkää ja takajalkoja, mutta saan nykyään suhteellisen nopeasti oikeaan työskentelyasentoon.
Olen myös ottanut Rocksun kanssa muutamia hyppyjä ja viimeisin este taisi olla 50-60 sentin välillä. Vähän isompia ristikkoja ja vähän pienempiä pystyjä olen uskaltautunut ottamaan, joten voisin joku kerta kokeilla jotain minimaalista okseria. Viimeisimmän hyppykerran otin ulkona kun siinä oli oikein houkutteleva 5 askeleen linja. Koska edelliset hyppykerrat ovat menneet oikein mallikkaasti ja ulkona hyppäystä edeltävällä kerralla uskalsin jopa mennä saman esteen kaksi kertaa peräkkäin siten että hyppäsin esteen ensin kohti maneesin ulko-ovea, jonka jälkeen kääsin laukassa täyskaarrolla takaisin saman esteen yli, niin ajattelin linjan olevan sopiva mulle.
Aloitin hyppäyksen menemällä muutaman kerran 20cm korkean lankun yli. Kun alkoi tuntua fiilis hyvältä nostettiin toinen lankku ylemmille kannattimille, sinne 60cm. Siinä meinasi vähän mennä pupu pöksyyn, mutta rohkeasti Rocksuun luottaen laukkasin kohti estettä ja sen yli. Yritin mennä sitä seuraavalle pienelle kapealle pystylle mutta sitten meni pupu takaisin pöksyyn ja käänsin pois esteen edestä. Ei mua muuten ois alkanu niin paljoa jännittämään ellei Rocksu olisi alkanut viemään välissä. Ei mennyt pidäte läpi kun vanha herra innoissaan paahtoi menemään. Otin sitten peruutuksen ja lähdin uudestaan linjan, mutta käänsin ensimmäisen esteen edestä pois ja silloin meinasi pakka hajota kokonaan käsiin. Pienoinen paniikkikohtaus teki tuloaan mutta sain rauhoitettua itseäni tarpeeksi uskaltaakseni yrittää mennä linjaa. Laitettiin kapea ristikoksi ja sen jälkeen linja meni oikein mallikkaasti. Olisihan Rocksu saanut olla paljon paremmin avuilla välissä kun pidätteet ei silloinkaan menneet läpi ja sen vuoksi tuli hieman liian kauas ristikosta. Kuitenkin tärkein oli että sain ylitettyä itseni ja mentyä ne kaksi pikku estettä vaikka jännitti. Tuntuu hassulta että tällaisilla pikkuesteillä tulee jännitettyä enemmän kuin silloin joskus hypätessäni ekoja kertoja 120cm rataa treeneissä.Näkyi tuossa touhussa kuitenkin kaikki se hyppäysrutiini joka tuli selkärangasta vaikka silmät olikin sokeita lähestyessä. Mainitsinpa tuossa Tepollekin, että voisin joku viikonloppu ottaa estetreenin. Kunhan mennää pientä. Sen verran se sisäinen esteratsastaja heräsi!

 Onni on myös ollut oikein mukava kun sillä menin eilen ja viime viikon perjantaina. Alussa ravatessa se yritti viedä multa ohjat kädestä painutumalla oikein olan takaa kuolaimelle. Oli tuskaista saada se kantamaan itsensä selän kanssa, koska se olisi halunnut vain jolkotella pää pitkällä. Molemmat oltiin kummankin ratsastuskerran jälkeen aivan hikisiä. Kun päästiin laukkaamaan hevonen parani huomattavasti. Toki alkuun se yritti venkoilla vastaan kaikessa. Lähteä luisumaan lie minne, kiskoa ohjat käsistä tai vaan jäädä junnaamaan mummolaukkaa. Kun sille sanoi ettei tuommoinen peli vetele, hepan työmotivaatio nousi ylöspäin ja sen jälkeen sitä oli mukava ratsastaa. Sain lopuksi ratsastettua laukassa temmonvaihteluita pelkällä istunnalla! Viime viikon perjantaina meinasi tuli kunnon pohjanoteeraus Onnin kanssa. Yritin saada sen peruuttamaan, mutta otettuaan yhden askeleen taaksepäin se jäi paikoilleen. Ihan sama kuinka selkeästi annoin peruutusavut, se ei liikkuut mihinkään. Heti kun sain sen, loppujen lopuksi, ottamaan kaksi askelta lisää laitoin sen äkkiä kävelemään eteen kehujen kanssa. Tämän jälkeen se teki hyvän peruutuksen, joten annoin asian olla. Tätä tapahtumaa en kyllä voinut ottaa naama peruslukemilla vaan hihittelin selässä kuin hullu. Se ei varmasti auttanut Onnia peruuttamaan!

Kisakuulumisia

 Viime viikonloppun käväisin Rake-tallilla koulukisoissa Rocksun kanssa. Luokkana oli tuttu Helppo B K.N Special 2009. Rocksu oli oikein  tyytyväinen päästessään matkaan mukaan. Huomasin kisapaikalla unohtaneeni kannukset kotiin. Sen vuoksi piti ratsastaa rata ilman niitä. Verkka meni todella hyvin, kun pidin raippaa mukana. Radalle mennessä heppa otti asenteen, etten saa koskea hänen tahtiinsa. Saan määrätä vain askelajin ja suunnan. Oli siinä sitten ihanaa mennä pohkeen takana olevalla hevosella. Olin jossain vaiheessa rataa niin turhautunut rataan ja hevoseen että mua vaan rupesi naurattamaan. Hihittelin sitten koko loppu radan ajan itekseni. Keskiravista ei ollut tietoakaan taikka hyvästä laukasta käyntiin siirtymisestä. Saatiin tuosta laukasta käyntiin siirtymisestä vain 3 pistettä, perusteluina "siirtyi ravin kautta" sekä "siirtyi aivan liian aikaisin". Tulipahan siinä ensimmäinen kolmonen ikinä. Kaiken kukkuraksi kun yritin puristamalla saada Rocksuun lisää vauhtia, se alkoi mielenosoitukseksi viskelemään päätä :D Eli toisin sanoen rata ei ollut paras rata, taisi jopa olla huonoin. Sain radasta 148.5 pistettä ja 59.400 prosenttia. Olin aika hämmentynyt noista prosenteista, koska se ei mielestäni todellakaan ollut sen arvoinen suoritus. Odotin noin 55 prosentin tulosta!

 Takaisin tallille tultuamme satuloin Onnin. Sain kaveriltani lainaan vasarakannukset, joilla menin siis ekaa kertaa. Tykkäsin niistä, ja niin taisi Onnikin. Se oli todella hyvä ratsastaa eikä se pukitellut protestina. Tein paljon taivuttavia tehtäviä sekä hieman kokoavaakin.

Pidän tästä kuvasta, harmiksi se on tarkentanut taustaan

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä!

Kaikkea mukavaa on tapahtunut tässä lähiaikoina. Kävin Tampereen heppamessuilla molempina päivinä eli lauantaina ja sunnuntaina sekä suureksi yllätykseksi selvisin sieltä kotiin viemisinä vain Freejumpin huopa.

Rocksukin on ilahduttanut mua olemalla todella hyvä ratsastaa. Sen ratsastettavuus sekä sekä kunto ovat parantuneet lyhyessä ajassa huimasti. Pystyn vaikuttamaan siihen paljon paremmin nykyään. Rocksu myös jaksaa paremmin kantaa itseään, joka helpottaa sen ratsastamista.

Käväistiin Rocksun kanssa kauden ekoissa koulukisoiisa Keravalla muutama viikonloppu takaperin. Menin perusvarmat luokat Helppo C ja Helppo B. Kummatkin radat menivät oikein mallikkaasti. Helpossa C:ssä kaikki meni nappiin ja saatiin tulokseksi 69,545% ja oltiin tällä tuloksella 3. sijalla, vain pisteen päässä voittajasta. Helppo B:kin meni hyvin, Rocksu olisi saanut olla tasaisempi sekä liikkua hieman paremmin. Ei ollut mikään katastrofi rata kuitenkaan! Saatiin 57,600%. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koulukisoja joissa aion jatkaa B:n hinkaamista jotta saan sen tasaisesti kuuteenkymmeneen prosenttiin. Sen jälkeen aion aloitella Helpon A:n ohjelmien treenausta.

Viisi yhteistä vuotta

Rocksun kanssa tuli 5 yhteistä vuotta täyteen viisi päivää sitten eli 12. päivä! Ihan käsittämätöntä, juurihan Rocksu vasta siirtyi omistukseemme viisi vuotta sitten. Aika on salakavalasti hujahtanut ohitse nopeaa vauhtia. Matka ei ole todellakaan ollut helppo mutta sitäkin antoisampi. Rocksun kanssa on opeteltu melkein kaikki mitä tiedän hevosen omistuksesta ja ylipäätään hevosista. Hepan kanssa ollaan monet asiat tehty kantapään kautta! Rocksu tulee aina olemaan mun heppa numero uno♥
p.s. ilmoittauduin Rocksun kanssa koulukisoihin Keravalle. Ne on nyt tulevana sunnuntaina ja menen kisoissa Helppo C:2 sekä Helppo B:0! Saa nähdä mitä siitäkin tulee, kun itse en ole kisannut yli puoleen vuoteen taikka Rocksu ollut koulukisoissa pariin vuoteen. Jos kisat menee hyvin ja saadaan hyvät prosentit, aion mennä seuraavissa koulukisoissa Helpon A:n radan. Ja jos tai kun saadaan koulurata kokemusta Helppo A -luokista, yritän tähdätä Etelä- Suomen koulu aluemestaruuksiin! Ne järjestetään 10-11.9, joten onneksi tässä on koko kevät, kesä sekä alkusyksy aikaa treenailla! Tuntuu epärealistiselta tavoitteelta mutta yritän nyt tosissaan treenata siitä realistisen tavoitteen.

Muutamat kuvat menneeltä vuodelta

Laitoin sekalaiseen järjestykseen muutamat kuvat. Kuvat on otettu pitkin vuotta. En jaksa alkaa enempää satuilemaan treeneistä tai muusta, koska ei ole tapahtunut mitään maata järisyttävää. Kaikki rullaa samallalailla eteenpäin ja Rocksu vaan paranee kokoajan. En ollut ratsastamassa viime viikon keskiviikosta lauantaihin, koska keskiviikkona oli molemmilla vapaa ja torstaista lauantaihin olin kuumeessa. Sunnuntaina eli eilen kävin kevyesti ratsastamassa Rocksulla ja se olikin todella vauhdikas! Alkuun kun ei ollut kannuksia, se oli todella hidas ja laiska jalalle. Laitoin sitten kannukset jalkaan koska en jaksamut alkaa potkimaan pappaa ja se muutenkin menee heti paremmin kannusten kanssa. Sen jälkeen vauhtia oli melkeinpä liikaa vaikken edes koskenut kannuksella. Heppa ei olisi melkein millään suostunut vain kävelemään, koska se oli  niin innoissaan! Tarhaankin kun sen päästin liikutuksen jälkeen, se hetken verran riekkui omiaan ennen kuin alkoi syödä päiväheiniään. Hauska tapaus!