ETR 16.11.2013 ja Rocksun ratsastuksesta lyhyesti

Anteeksi että nykyään tulee pelkästään kisapostauskia, eikä mitään muita. Ongelmana on, että aikaa minulla ei ole blogille riittävästi, kun hevosten ja koulun kanssa menee sen verran paljon aikaa. Yritän myös saada tehtyä jonkin postauksen, joka EI olisi kisapostaus.
Mutta nyt asiaan, olin Eholla hyppäämässä 70cm ja 80cm. Matkassa oli tällä kertaa pelkästään Onni.
70cm verkan aloitin ulkona. Kenttä oli karmeassa kunnossa, kunnon mutavelliä. Onni oli ihan kiva, vähän laiska. Se sai taas sellaisen pyörimiskohtauksen. Tälläkään kertaa ei auttanut muu kuin, että isi karjaisi hepalle. Sen jälkeen se oli taas ihan normaali. Nuo pyörimiskohtaukset on kyllä ihan outoja, koska kotona se ei niitä tee. Ainoastaan on tehnyt nyt niitä parissa viime kisassa. Luulen, että se tuon päiväinen kohtaus sai alkunsa ponista, joka kuskasi ratsastajaa ympäriinsä, sillä heppa kyttäili sitä kokoajan. Kun pääsin maneesiin verkkaamaan, otin kumpaankin suuntaan muutaman hypyn ja sen jälkeen vain pidin hepan rauhallisena.
Radalla heppa kyttäli kaikkea ja oli jotenkin hirveän jännittynyt. Kun nostin laukan, tunsin ettei se ollut enää niin jännittynyt, kyttäsi silti. No, viitos esteelle kaikki meni helposti yli, sillä itsellä oli omat aivot mukana ratsastuksessa. Kutoselle tuli sitten kielto. Se ei ollut mitenkään hirveän erikoinen este. Okseri mustilla puomeilla ja sen alla kaksi valkopohjaista lankkua, johon oli maalattu korttien padat. Meni hetki, kun rata henkilökunta korjasi esteen. Rauhoittelin heppaa siinä ja sitten seuraavalla yrittämällä yli ja loppu rata puhtaasti. Viimeiselle esteelle jouduin survaisemaan vähän kannuksella, kun Onni rupesi hidastelemaan ennen sitä. Rata meni muuten tosi hyvin ajatellen omaa ratsastustani. Oli omat aivot mukana tekemisessä, en huojunut ennen estettä oikealla ainakaan omaan silmään ja enkä ottanut itseeni sitä kieltoa vaan otin sen ns. rennosti, en siis alkanut itkeä pillittää siitä vaan ajattelin muuta rataa ja sitä miten se meni.
Tästä pääset katsomaan 70cm radan.
80cm verkassa Onni oli jo enemmän hereillä, kun oli jo päässyt hyppäämään. Kuitenkin sitä joutui herättelemään kävelyjen jälkeen. Sain pidettyä sen rauhallisena, joten pyörimiskohtausta ei tullut. Maneesin verkassa sellainen meinasi tulla, kun joku ratsasti liian läheltä ja heppa ei siitä tykännyt ollenkaan. En hypännyt kuin neljä kertaa, kerran kaksi kertaa okserille ja kaksi pystylle, kerran kummassakin suunnassa.
Radalla se jännittyi taas, joten silittelin heppaa ennen kuin nostin laukan. Rata meni niiin hyvin. Oikeasti. Muutama hassu hyppy tuli, mutta muuten se oli tosi hyvä. En voi muuta sanoa. Perusrata mentiin puhtaasti, joten päästiin uusintaan. Uusinnan ekalle se tuli lähelle, mutta mentiin puhtaasti yli. Seuraava oli taas se sama pata-este ja sille kielto. Kopautin sitä vähän pohkeella ja uusi yritys. No, kielto uudestaan ja oltiin ulkona. En muuten ole tiennyt sitä, että jos kieltää ulos, saa yhden yrityksen. Kiitos siitä Suville, joka huusi katsomosta, että hyppää se este. Joten eikös se ole niin, että kolmas kerta toden sanoo? Joten kolmannella yrityksellä, juuri ennen hyppyä läimäytin raipalla kaulalle ja yli siitä. Laukkasin sitten nopeasti pois seuraavan tieltä ulos maneesista. En voi muuta sanoa radasta, että mulla oli koko radan ajan tosi hyvä fiilis. Tälläistä ei ole ollut ennen. Taas oli omat aivot mukana pelissä, en roikkunut oikealla ja ratsastin itse ihan fiiliksellä. Vähän harmitti kyllä se hylkäys, mutta mennyt on mennyttä. Olisi varmaan pitänyt näpäyttää raipalla jo sillä toisella yrittämällä, mutta minkäs enää tekee? Noita kieltoja vähän mietittiin vielä jälkeen päin, mutta syytä ei keksitty. No, Teppo sen kertoo.
Tästä pääset katsomaan 80cm radan.
Kuvia ei ole yhtikäs yhtään, kun oli mukana vain minä, isi, Onni ja videokamera. Eli ei tavallista kameraa ollenkaan ja äitiä. Mutta teidän onneksenne laitan tänne teidän nähtäväksenne kuvan Onnin ja Rocksun yhteiskuvasta, jonka muokkasin Picmonkeylla.

Mun omat pojat ♥ Love You♥

Ratsastin Rocksun kisojen jälkeen. Tein paljon taivutuksia ja hain rentoutta ratsastukseen. Papalle on nykyään tullut tapa, että se tykkää liikkua pelkästään ilman selkää pää ylhäällä. Alussa se vastusteli kaikkea, jopa tuntuman ottoa. Heti se jännittyi pää kattoon, mutta mitä enemmän sitä ratsastin sitä vähemmän se enää vastusteli. Kun lopussa laukkasin sillä ympyrällä, alla oli ihan eri hevonen. Todella rento ja yhteistyökyvyllinen vanha pappa. Ai, että kun se oli niin hyvä!