Vauhdikas tarhan ohitus ja muuta mukavaa juttua

Viimeisen postauksen jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään kummallista. Itse en ole kolmeen päivään ratsastanut, koska olen kipeänä joten Beda on mennyt Onnin. Hän olikin viime sunnuntaina ihan hyppäämässä Onnin kanssa. Hyvin oli näyttänyt menevän! Omatkin hyppytreenit ovat menneet mukavasti ja viime treeneissä hyppäsimmekin mulle aika haastavaa tehtävää. Siinä piti hypätä esteitä vinoon ja mulle on jäänyt vähän epävarmuutta tällaisissa tehtävissä siltä ajalta kun hyppäsin Rocksun kanssa. Se kun kielsi tuollaisilla lähestymisillä tosi helposti jotenka jäätiinkin esteen väärälle puolelle useasti.

Käväisin Onnin kanssa myös ensimmäistä kertaa kentällä sitten lumien sulettua. Heppa oli muuten aika hyvä, mutta kentälle meno oli... miten sen nyt ottaisi, mielenkiintoinen. Kentälle mentäessä pitää mennä yhden tarhan ohi, jonka hevonen ei oikeastaan pidä muista vaan hyökkii päin. Onni ei ollenkaan tykkää siitä hevosesta vaan mieluusti ei menisi ohi ollenkaan, mahdollisimman kaukaa tai mahdollisimman lujaa. Rocksu taas ei siitä välitä ollenkaan, joten olin ajatellut ettei Onni reagoisi toiseen hevoseen niin pahasti kun saisi mennä Rocksun perässä. Suunnitelma ei kylläkään onnistunut, ei alkuunkaan - paitsi jos lasketaan se, että ohi päästiin. Oltiin melkein päästytarhan ohi ennen kuin hevonen hyökkäsi. Onni otti siitä itselleen kipinää ja tekikin taas äkkikäännöksen ja oli lähteä takaisin tallille. En tippunut, joten käänsin Onnin oikeaan suuntaan. Toinen hevonen hyökkäsi uudestaan ja niinpä Onni ottikin sitten vauhdilla ohi hienossa laukkaväistössä melkein ojaan. Onneksi sain kuin sainkin sen pidettyä tiellä. Rocksu oli katsellut koko Onnin touhua hyvinkin kypsänä, koska se joutui odotella hetken aikaa. Kerran vielä kentällä Onni vähän säpsähti tätä toista hevosta ennen kuin asettui paremmin. Kentältä pois tullessa tulimme Rocksun ja Bedan kanssa toista kautta.

Muuta kerrottavaa mulla ei oikeastaan olekaan. Rocksuakin olen ratsastanut tasaisesti joka maanantai, kun Beda ei itse pääse silloin. Melkein joka treenin jälkeen se on ollut edes hieman hikinen vaikken olekaan tehnyt joka kerta kovin raskasta treeniä. Olen viikko toisensa jälkeen saanut sitä kokoajan paremmaksi ja paremmaksi ratsastaa sekä olen saanut sen työskentelemään todella hyvin läpi kropan. Kuitenkin sitä joutuu usein muistuttaa takajalkoja työn teosta, sillä ne meinaavat jäädä talliin ainakin alussa. Sillä on myös paha tapa valahtaa siirtymisissä pitkäksi edestä ja jäädä vain roikkumaan kädelle - varsinkin kun siirrytään laukasta käyntiin. Silloin se painaa kädelle ja ottaa raviaskelia väliin. Siinä jää helposti itse liikaa vetämään kädellä taaksepäin kun pitäisi osata istua passiivisesti selässä.