Moi pitkästä aikaa!

 Kummallekkin hevoselle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Kumpikin on oikein tyytyväinen, koska ollaan alotettu syöttämään vihreetä laitumia aatellen. Itselle toki se ei ole niin mukavaa seisoa narun päässä kahtakymmentä minuuttia katsoen kun toinen syö onnellisena.
Rocksulla on nykyään paljon parempi ratsastettavuus verrattuna siihen mitä se oli silloin kun aloin sillä enemmän menemään. Se on saanut paljon lisää voimaa, lihaksia ja kuntoa, mikä tietysti edesauttaa parempaan ratsastettavuuteen. Nykyään sitä pystyy kokoamaan suhteellisen paljon ilman että se alkaa heti pullikoimaan vastaan tai heittää hanskat tiskiin ja sanoo että pidä tunkkisi. Teppo onkin antanut paljon kehuja sen suhteen miten se liikkuu nykyään. Olen myös saanut kammettua Rocksun takajalat mukaan tallista kentälle sekä ratsastettua selän kunnolla ylös. Kyllä se tuppaa alkuun vieläkin juosta ilman selkää ja takajalkoja, mutta saan nykyään suhteellisen nopeasti oikeaan työskentelyasentoon.
Olen myös ottanut Rocksun kanssa muutamia hyppyjä ja viimeisin este taisi olla 50-60 sentin välillä. Vähän isompia ristikkoja ja vähän pienempiä pystyjä olen uskaltautunut ottamaan, joten voisin joku kerta kokeilla jotain minimaalista okseria. Viimeisimmän hyppykerran otin ulkona kun siinä oli oikein houkutteleva 5 askeleen linja. Koska edelliset hyppykerrat ovat menneet oikein mallikkaasti ja ulkona hyppäystä edeltävällä kerralla uskalsin jopa mennä saman esteen kaksi kertaa peräkkäin siten että hyppäsin esteen ensin kohti maneesin ulko-ovea, jonka jälkeen kääsin laukassa täyskaarrolla takaisin saman esteen yli, niin ajattelin linjan olevan sopiva mulle.
Aloitin hyppäyksen menemällä muutaman kerran 20cm korkean lankun yli. Kun alkoi tuntua fiilis hyvältä nostettiin toinen lankku ylemmille kannattimille, sinne 60cm. Siinä meinasi vähän mennä pupu pöksyyn, mutta rohkeasti Rocksuun luottaen laukkasin kohti estettä ja sen yli. Yritin mennä sitä seuraavalle pienelle kapealle pystylle mutta sitten meni pupu takaisin pöksyyn ja käänsin pois esteen edestä. Ei mua muuten ois alkanu niin paljoa jännittämään ellei Rocksu olisi alkanut viemään välissä. Ei mennyt pidäte läpi kun vanha herra innoissaan paahtoi menemään. Otin sitten peruutuksen ja lähdin uudestaan linjan, mutta käänsin ensimmäisen esteen edestä pois ja silloin meinasi pakka hajota kokonaan käsiin. Pienoinen paniikkikohtaus teki tuloaan mutta sain rauhoitettua itseäni tarpeeksi uskaltaakseni yrittää mennä linjaa. Laitettiin kapea ristikoksi ja sen jälkeen linja meni oikein mallikkaasti. Olisihan Rocksu saanut olla paljon paremmin avuilla välissä kun pidätteet ei silloinkaan menneet läpi ja sen vuoksi tuli hieman liian kauas ristikosta. Kuitenkin tärkein oli että sain ylitettyä itseni ja mentyä ne kaksi pikku estettä vaikka jännitti. Tuntuu hassulta että tällaisilla pikkuesteillä tulee jännitettyä enemmän kuin silloin joskus hypätessäni ekoja kertoja 120cm rataa treeneissä.Näkyi tuossa touhussa kuitenkin kaikki se hyppäysrutiini joka tuli selkärangasta vaikka silmät olikin sokeita lähestyessä. Mainitsinpa tuossa Tepollekin, että voisin joku viikonloppu ottaa estetreenin. Kunhan mennää pientä. Sen verran se sisäinen esteratsastaja heräsi!

 Onni on myös ollut oikein mukava kun sillä menin eilen ja viime viikon perjantaina. Alussa ravatessa se yritti viedä multa ohjat kädestä painutumalla oikein olan takaa kuolaimelle. Oli tuskaista saada se kantamaan itsensä selän kanssa, koska se olisi halunnut vain jolkotella pää pitkällä. Molemmat oltiin kummankin ratsastuskerran jälkeen aivan hikisiä. Kun päästiin laukkaamaan hevonen parani huomattavasti. Toki alkuun se yritti venkoilla vastaan kaikessa. Lähteä luisumaan lie minne, kiskoa ohjat käsistä tai vaan jäädä junnaamaan mummolaukkaa. Kun sille sanoi ettei tuommoinen peli vetele, hepan työmotivaatio nousi ylöspäin ja sen jälkeen sitä oli mukava ratsastaa. Sain lopuksi ratsastettua laukassa temmonvaihteluita pelkällä istunnalla! Viime viikon perjantaina meinasi tuli kunnon pohjanoteeraus Onnin kanssa. Yritin saada sen peruuttamaan, mutta otettuaan yhden askeleen taaksepäin se jäi paikoilleen. Ihan sama kuinka selkeästi annoin peruutusavut, se ei liikkuut mihinkään. Heti kun sain sen, loppujen lopuksi, ottamaan kaksi askelta lisää laitoin sen äkkiä kävelemään eteen kehujen kanssa. Tämän jälkeen se teki hyvän peruutuksen, joten annoin asian olla. Tätä tapahtumaa en kyllä voinut ottaa naama peruslukemilla vaan hihittelin selässä kuin hullu. Se ei varmasti auttanut Onnia peruuttamaan!

Kisakuulumisia

 Viime viikonloppun käväisin Rake-tallilla koulukisoissa Rocksun kanssa. Luokkana oli tuttu Helppo B K.N Special 2009. Rocksu oli oikein  tyytyväinen päästessään matkaan mukaan. Huomasin kisapaikalla unohtaneeni kannukset kotiin. Sen vuoksi piti ratsastaa rata ilman niitä. Verkka meni todella hyvin, kun pidin raippaa mukana. Radalle mennessä heppa otti asenteen, etten saa koskea hänen tahtiinsa. Saan määrätä vain askelajin ja suunnan. Oli siinä sitten ihanaa mennä pohkeen takana olevalla hevosella. Olin jossain vaiheessa rataa niin turhautunut rataan ja hevoseen että mua vaan rupesi naurattamaan. Hihittelin sitten koko loppu radan ajan itekseni. Keskiravista ei ollut tietoakaan taikka hyvästä laukasta käyntiin siirtymisestä. Saatiin tuosta laukasta käyntiin siirtymisestä vain 3 pistettä, perusteluina "siirtyi ravin kautta" sekä "siirtyi aivan liian aikaisin". Tulipahan siinä ensimmäinen kolmonen ikinä. Kaiken kukkuraksi kun yritin puristamalla saada Rocksuun lisää vauhtia, se alkoi mielenosoitukseksi viskelemään päätä :D Eli toisin sanoen rata ei ollut paras rata, taisi jopa olla huonoin. Sain radasta 148.5 pistettä ja 59.400 prosenttia. Olin aika hämmentynyt noista prosenteista, koska se ei mielestäni todellakaan ollut sen arvoinen suoritus. Odotin noin 55 prosentin tulosta!

 Takaisin tallille tultuamme satuloin Onnin. Sain kaveriltani lainaan vasarakannukset, joilla menin siis ekaa kertaa. Tykkäsin niistä, ja niin taisi Onnikin. Se oli todella hyvä ratsastaa eikä se pukitellut protestina. Tein paljon taivuttavia tehtäviä sekä hieman kokoavaakin.

Pidän tästä kuvasta, harmiksi se on tarkentanut taustaan

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä!

Kaikkea mukavaa on tapahtunut tässä lähiaikoina. Kävin Tampereen heppamessuilla molempina päivinä eli lauantaina ja sunnuntaina sekä suureksi yllätykseksi selvisin sieltä kotiin viemisinä vain Freejumpin huopa.

Rocksukin on ilahduttanut mua olemalla todella hyvä ratsastaa. Sen ratsastettavuus sekä sekä kunto ovat parantuneet lyhyessä ajassa huimasti. Pystyn vaikuttamaan siihen paljon paremmin nykyään. Rocksu myös jaksaa paremmin kantaa itseään, joka helpottaa sen ratsastamista.

Käväistiin Rocksun kanssa kauden ekoissa koulukisoiisa Keravalla muutama viikonloppu takaperin. Menin perusvarmat luokat Helppo C ja Helppo B. Kummatkin radat menivät oikein mallikkaasti. Helpossa C:ssä kaikki meni nappiin ja saatiin tulokseksi 69,545% ja oltiin tällä tuloksella 3. sijalla, vain pisteen päässä voittajasta. Helppo B:kin meni hyvin, Rocksu olisi saanut olla tasaisempi sekä liikkua hieman paremmin. Ei ollut mikään katastrofi rata kuitenkaan! Saatiin 57,600%. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koulukisoja joissa aion jatkaa B:n hinkaamista jotta saan sen tasaisesti kuuteenkymmeneen prosenttiin. Sen jälkeen aion aloitella Helpon A:n ohjelmien treenausta.

Viisi yhteistä vuotta

Rocksun kanssa tuli 5 yhteistä vuotta täyteen viisi päivää sitten eli 12. päivä! Ihan käsittämätöntä, juurihan Rocksu vasta siirtyi omistukseemme viisi vuotta sitten. Aika on salakavalasti hujahtanut ohitse nopeaa vauhtia. Matka ei ole todellakaan ollut helppo mutta sitäkin antoisampi. Rocksun kanssa on opeteltu melkein kaikki mitä tiedän hevosen omistuksesta ja ylipäätään hevosista. Hepan kanssa ollaan monet asiat tehty kantapään kautta! Rocksu tulee aina olemaan mun heppa numero uno♥
p.s. ilmoittauduin Rocksun kanssa koulukisoihin Keravalle. Ne on nyt tulevana sunnuntaina ja menen kisoissa Helppo C:2 sekä Helppo B:0! Saa nähdä mitä siitäkin tulee, kun itse en ole kisannut yli puoleen vuoteen taikka Rocksu ollut koulukisoissa pariin vuoteen. Jos kisat menee hyvin ja saadaan hyvät prosentit, aion mennä seuraavissa koulukisoissa Helpon A:n radan. Ja jos tai kun saadaan koulurata kokemusta Helppo A -luokista, yritän tähdätä Etelä- Suomen koulu aluemestaruuksiin! Ne järjestetään 10-11.9, joten onneksi tässä on koko kevät, kesä sekä alkusyksy aikaa treenailla! Tuntuu epärealistiselta tavoitteelta mutta yritän nyt tosissaan treenata siitä realistisen tavoitteen.

Muutamat kuvat menneeltä vuodelta

Laitoin sekalaiseen järjestykseen muutamat kuvat. Kuvat on otettu pitkin vuotta. En jaksa alkaa enempää satuilemaan treeneistä tai muusta, koska ei ole tapahtunut mitään maata järisyttävää. Kaikki rullaa samallalailla eteenpäin ja Rocksu vaan paranee kokoajan. En ollut ratsastamassa viime viikon keskiviikosta lauantaihin, koska keskiviikkona oli molemmilla vapaa ja torstaista lauantaihin olin kuumeessa. Sunnuntaina eli eilen kävin kevyesti ratsastamassa Rocksulla ja se olikin todella vauhdikas! Alkuun kun ei ollut kannuksia, se oli todella hidas ja laiska jalalle. Laitoin sitten kannukset jalkaan koska en jaksamut alkaa potkimaan pappaa ja se muutenkin menee heti paremmin kannusten kanssa. Sen jälkeen vauhtia oli melkeinpä liikaa vaikken edes koskenut kannuksella. Heppa ei olisi melkein millään suostunut vain kävelemään, koska se oli  niin innoissaan! Tarhaankin kun sen päästin liikutuksen jälkeen, se hetken verran riekkui omiaan ennen kuin alkoi syödä päiväheiniään. Hauska tapaus!

Kuulumisia taas

No hupsista, joulu ja Uusi vuosi menivätkin jo enkä ole (taaskaan) saanut aikaiseksi kirjoitella tälle puolelle. Olen siis perustanut valokuvaukseen suuntautuneen blogin ja se löytyy täältä. Hevosille kuuluu hyvää. Ne saivat alleen viikko sitten kaikki neljä hokkia, kun ennen sitä niillä oli vain kahdet per kavio. Olen mennyt enemmän Rocksulla, koska Beda meinaa kisata Onnilla ensi kaudella joten hänen pitääkin nyt opetella ratsastamaan sillä. Rocksu on liikkunut mielestäni todella reippaasti ja olenkin saanut ratsastettua siihen enemmän ryhtiä ja takajalkoja alle. Teppo kehui viime tiistaina ja sitä edellisenä tiistaina sileän tunneilla, että Rocksu liikkuu todella hyvin ja ryhdikkäästi. Haha, hyvä kuulla että olen jotain saanut tehtyä oikein! Onhan se vaatinut paljon vääntöä, jotta saan Rocksun töihin. Se nimittäin meinaa olla sitä mieltä ettei hän jaksa tai häntä ei huvita eikä silloin tehdä töitä. Humputtelu kävisi sille oikein hyvin, vaikka joka kerta voitaisiin sitä harrastaa. Olenkin saanut kertoa sille, että ehei nyt ei humputella vaan ollaan töissä. Nyt kun aloin miettimään, Rocksu on saanut paljon enemmän voimaa kantaa itseään oikein tänä aikana kun olen sillä mennyt. Eihän tuollaista huomaa, kun joka päivä menee mutta kun aloin miettimään niin silloin huomasin.

Eilen menin Rocksun kanssa pitkästä aikaa paljon puomi työskentelyä varsinkin laukassa. Oli todella iloinen yllätys, kun mun estesilmä ei ole kadonnut kokonaan koska kohta vuoteen en ole hypännyt tai mennyt puomeja yksittäisiä kertoja lukuunottamatta. Sain hevosen ratsastettua melkein joka kerta oikeaan etäisyyteen, mutta muutaman kerran herra hevonen joutui näyttämään mulle miten sinne puomille oikein tullaankaan. Uskaltauduin hyppäämäänkin kolmisen kertaa lopussa. Esteen korkeus ei ollut kummoinen mutta fiilis oli iloinen kun hyppäsin. Ekalla kerralla tulin hyvin, mutta tokalla kerralla meni pasmat sekaisin kun laskut meni pieleen ja näin vain liian kaukaisen etäisyyden. Tein siinä paikassa todella huonon ratkaisun kun äkkiä otin melkein kaiken vauhdin pois. Rocksu olisi voinut hyvin kieltää, mutta kokeneena opettajana se tuntui vain huikkaavan mulle että "ota harjasta kiinni, nyt mennään!". Kiltisti se pomppasi miniesteen yli ja saikin paljon taputuksia heti perään. Tulin vielä kerran, koska halusin saada vielä yhden hyvän lähestymisen. Sen sainkin ja siksi oli hyvä lopettaa siihen!

Onnilla en ole mennyt kuin pari kertaa. Kummallakin kerralla se on ollut aika painava kädelle, johtuen siitä että sillä on nyt käytössä kuparirolleri. Beda ei tykännyt kierrenivelistä, joten kokeilimme kuparirolleria. Se sopi heille muttei mulle. Mä meen tulevaisuudessa vaan kierrenivelellä, kun kuparirollerilla Onni jää painavaksi kädelle ja todella hitaaksi pidätteille. Toisella kerralla oli siis ihan tarkoitus mennä kierrenivelellä, mutta otin vahingossa suitset joissa kuparirolleri oli kiinni enkä laiskana jaksanut käydä niitä vaihtamassa. Ekalla kerralla siis kokeilin kyseistä kuolainta. Muuten Onni on ollut kiva ratsastaa, mitä nyt yrittänyt kokeilla rajojaan mutta kun näytin mitä saa ja pitää tehdä, se on ollut kiva. Se vaan on väsynyt suht nopeasti, kun se on mun kanssa "joutunut" liikkumaan kootummin kuin Bedan. Ainiin, Beda ja Onni oli tänään kauden ensimmäisissä kisoissa hyppäämässä 80cm ja 90cm. Hevonen oli kuulemma 80cm verkassa riehunut ja kieltänyt jommalla kummalla radalla kerran, Kuitenkin olivat maaliin päässeet molemmilta radoilta.

HYVÄÄ JOULUA!