Pääsiäisvalmennus 6.4.2015

Viime viikon maanantaina oli seuran järjestämä perinteinen pääsiäisvalmennus, jossa itse olenkin ollut mukana muutamaan otteeseen. Valmennus sujui yllättävän hyvin, vaikka itse jäin hieman liikaa himmailemaan kädellä taakse päin joissakin kohti sekä heiluin yhdessä kohdassa puolelta toiselle niin ettei Onni parka tiennyt mennäänkö esteelle vaiko ei.

Riders Inniltä. c. Mirella Ruotsalainen

Onni oli sileällä todella kiva ratsastaa, vaikka jäi varsinkin laukassa välillä vähän tyhjäksi edestä. Sain siihen hyvän otteen ja loppujen lopuksi polkemaan kivasti eteenpäin tuntumalla. Aloitimme hyppäämisen tulemalla pitkällä sivulla viiden esteen mittaista ristikko sarjaa, joissa jokaisessa välissä piti ottaa yksi askel. Meinasin hieman liikaa vain sukeltaa ylävartalolla ja kerran päästin toista ohjaa venymään pidemmäksi. Sain kuitenkin heti hyvän rytmin esteelle. Seuraavaksi hyppäsimme pystyestettä, jossa päällä oli Silja Line -merkein koristeltu lankku toisella pitkällä sivulla. Siltä piti tulla suoraan kuudella lyhyellä askeleella vihreävalkoiselle okserille. Pystylle ei saanut tulla liian kovaa, jotta sai mahtumaan sen kuusi askelta esteiden väliin. Onni oli sen verran innoissaan menossa eteenpäin ettei pidätteet meinanneet aluksi mennä läpi, sillä se nosti turpaa kohti kattoa. Tulimme samaa linjaa vielä toisinpäin samalla askel määrällä. Alussa oli taas sama ongelma pidätteiden kohdalla, koska Onni ei meinannut hyväksyä tuntumaa. Sain sen rauhoittumaan ja kaikki kuusi askelta nätisti mahtumaan.

Tämän jälkeen aloimme hypätä rataa. Aloitin radan liikaa ratsastaen taaksepäin ja Onni oli vielä hieman unessa. Neljäs este oli okseri ja se sijaitsi melkein kulmassa kun käännettiin "lävistäjälle". Sille lähdin heilumaan puolelta toiselle ja Onni olikin ihan sekaisin siitä pitääkö este hypätä vaiko ei. Ajauduimme sen verran huonoon paikkaan että katsoin paremmaksi ratkaisuksi jättää sillä yrityksellä esteen hyppäämättä. Toisella yrityksellä sain itseni hallittua ja yli päästiin hyvin. Tästä eteenpäin viimeiselle eli kahdeksannelle esteelle, osasin ratsastaa kunnolla ja Onnikin oli hyvin hereillä. Tulin vielä radasta esteet 1-5 uudestaan. Se sujui paljon paremmin. Viimeiseksi tulin lankkupystyn ja vihreävalkoisen okserin hieman korkeampana ja väli oli normaali viisi. Tämä sujui todella hyvin ja siihen oli hyvä lopettaa!

 
Onni oli valmennuksessa yllättävän hyvä ratsastaa ja kävi ihan kuumana, ei meinannut millään pysyä paikallaan, vaikka yleensä heti kun saa pysähtyä, se seisoo paikallaan kuin tatti. Se otti kuumaa vieraista hevosista, joiden kanssa hypättiin. Luulen että sitä stressasi vähän myös se, ettei Rocksu ollut tällä kertaa samassa ryhmässä hyppäämässä. Tällainen valmennus teki Onnille todella hyvää että se joutui hyppäämään erilaisten hevosten kanssa.

Pääsin tässä noin viikko sitten maistelemaan maneesin hiekkaa, kun ratsastin Rocksulla. Laukattiin pitkää sivua pitkin suht reippaassa laukassa, kun yhtäkkiä papparainen pukitti hieman isommin. Mä lensin sieltä kuin leppäkeihäs kun en ollut osannut varautua tuohon ollenkaan. Sain pidettyä ohjista kiinni ja Rocksukin pysähtyi saman tien. Kun sain itseni kerättyä maasta tutkiakseni vahingot, huomasin yhdestä sormesta vuotavan vähän verta. Hieman myöhemmin huomasin myös, että toinen chapsini oli saanut hiekasta osumaa ja hiekka oli raapinut vähän pintaa rikki. Nämä chapsit eivät siis ole ne jotka sain joululahjaksi vaan toiset. Noiden joululahjaksi saamieni Hööksin mustaruskeiden chapsien kanssa kävi sillain, että ne hajosivat vetoketjusta muutaman käyttökerran jälkeen. Kävimme sitten vaihtamassa chapsit uusiin. Toiset chapsit kestivät kauemmin mutta niistä alkoi ratketa saumat, joten marssimme taas kerran Hööksiin vaihtamaan uusiin. Kolmansissakin oli jotain häikkää vetoketjussa samoin neljänsissä joihin vaihdoimme. Näiden neljänsien jälkeen puhallettiin peli poikki emmekä ottaneet enää uusia vaan suosiolla katsoimme uudet jostain muualta. Toiset kivat löytyivät ja ne kerkesivät olla käytössä muutamia viikkoja ennen tätä tippumista, joten voitte arvata ketuttiko kun huomasin niiden ottaneen osumaa. Mulla oli tippuessa päässä myös tämä uudempi kypäräni jota olen varjellut parhaani mukaan. Onnekseni huomasin ettei siinä ollut mitään, luojan kiitos. Olin saanut pidettyä pään siten, ettei se kolahtanut maahan.

 

Tänään ratsastin pitkästä aikaa ulkona, koska siellä oli niin hyvä ilma! Onni käyttäytyi todella hyvin eikä kytännyt mitään - vähän jännitti aluksi toista päätyä mihin autot parkkeerataan. En ollut ratsastanut sillä pariin päivään, koska mulla oli muuta menoa, joten tänään oli aika laittaa se taas töihin. Tein paljon taivuttelevaa työskentelyä ympyröillä, kahdeksikoilla ja volteilla. Laukassa hain eteenpäinpyrkivää ja aktiivista laukkaa josta olisi hyvä koota. Onnin kanssa on aina hieman hankala tehdä laukasta raviin siirtymisiä. Se ei meinaa millään siirtyä raviin vaan, jos siltä kysyttäisiin, se kävelisi tai kokoaisi laukkaa vaikka kuinka lyhyeksi tahansa kunhan ei tarvitse ravata. Tämä on silkkaa laiskottelua ja tähän ollaan paneuduttu kunnolla. Olen nyt melkein jokaisella ratsastuskerralla vaatinut siltä kunnollista siirtymistä laukasta raviin. Tämä onkin parantunut huomattavasti, vaikka joka kerta on ollut aluksi hirveän hankalaa mutta muutaman siirtymisen jälkeen se on sujunut paremmin. Vielä se meinaa jäädä vain laukkaamaan paikallaan ja täytyy olla tosi tarkka että heti kun se ottaa edes pienen raviaskeleen niin alkaa keventämään jotta Onni tajuaa ettei se saa laukata tai kävellä. Samalla pitää ratsastaa hieman eteen kuitenkaan päästämättä sitä karkaamaan laukalle. Hissukseen tämäkin tästä paranee!