Vauhdikas tarhan ohitus ja muuta mukavaa juttua

Viimeisen postauksen jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään kummallista. Itse en ole kolmeen päivään ratsastanut, koska olen kipeänä joten Beda on mennyt Onnin. Hän olikin viime sunnuntaina ihan hyppäämässä Onnin kanssa. Hyvin oli näyttänyt menevän! Omatkin hyppytreenit ovat menneet mukavasti ja viime treeneissä hyppäsimmekin mulle aika haastavaa tehtävää. Siinä piti hypätä esteitä vinoon ja mulle on jäänyt vähän epävarmuutta tällaisissa tehtävissä siltä ajalta kun hyppäsin Rocksun kanssa. Se kun kielsi tuollaisilla lähestymisillä tosi helposti jotenka jäätiinkin esteen väärälle puolelle useasti.

Käväisin Onnin kanssa myös ensimmäistä kertaa kentällä sitten lumien sulettua. Heppa oli muuten aika hyvä, mutta kentälle meno oli... miten sen nyt ottaisi, mielenkiintoinen. Kentälle mentäessä pitää mennä yhden tarhan ohi, jonka hevonen ei oikeastaan pidä muista vaan hyökkii päin. Onni ei ollenkaan tykkää siitä hevosesta vaan mieluusti ei menisi ohi ollenkaan, mahdollisimman kaukaa tai mahdollisimman lujaa. Rocksu taas ei siitä välitä ollenkaan, joten olin ajatellut ettei Onni reagoisi toiseen hevoseen niin pahasti kun saisi mennä Rocksun perässä. Suunnitelma ei kylläkään onnistunut, ei alkuunkaan - paitsi jos lasketaan se, että ohi päästiin. Oltiin melkein päästytarhan ohi ennen kuin hevonen hyökkäsi. Onni otti siitä itselleen kipinää ja tekikin taas äkkikäännöksen ja oli lähteä takaisin tallille. En tippunut, joten käänsin Onnin oikeaan suuntaan. Toinen hevonen hyökkäsi uudestaan ja niinpä Onni ottikin sitten vauhdilla ohi hienossa laukkaväistössä melkein ojaan. Onneksi sain kuin sainkin sen pidettyä tiellä. Rocksu oli katsellut koko Onnin touhua hyvinkin kypsänä, koska se joutui odotella hetken aikaa. Kerran vielä kentällä Onni vähän säpsähti tätä toista hevosta ennen kuin asettui paremmin. Kentältä pois tullessa tulimme Rocksun ja Bedan kanssa toista kautta.

Muuta kerrottavaa mulla ei oikeastaan olekaan. Rocksuakin olen ratsastanut tasaisesti joka maanantai, kun Beda ei itse pääse silloin. Melkein joka treenin jälkeen se on ollut edes hieman hikinen vaikken olekaan tehnyt joka kerta kovin raskasta treeniä. Olen viikko toisensa jälkeen saanut sitä kokoajan paremmaksi ja paremmaksi ratsastaa sekä olen saanut sen työskentelemään todella hyvin läpi kropan. Kuitenkin sitä joutuu usein muistuttaa takajalkoja työn teosta, sillä ne meinaavat jäädä talliin ainakin alussa. Sillä on myös paha tapa valahtaa siirtymisissä pitkäksi edestä ja jäädä vain roikkumaan kädelle - varsinkin kun siirrytään laukasta käyntiin. Silloin se painaa kädelle ja ottaa raviaskelia väliin. Siinä jää helposti itse liikaa vetämään kädellä taaksepäin kun pitäisi osata istua passiivisesti selässä.

Kuulumisia

Päätin  pitkästä aikaa päivitellä tännekin kuulumisia. Lumi alkaa sulaa maasta, mutta kerran tänä talvena kerettiin käydä pellollakin ratsastamassa. Onni oli suurin piirtein kiltisti, mutta pari kertaa otti pientä kipinää kun itse jännityin selässä joissakin kohti. Pellolla me ainoastaan ravailtiin ja käveltiin. Onni oli ihan hikinen ratsastuksen jälkeen! Olen ratsastanut myös kentällä muutamaan otteeseen, kun lunta vielä oli tarpeeksi paljon. Nyt kenttä on tosi huonossa kunnossa, kun se on jäässä.

Esteillä on mennyt nyt hyvin! Olen päässyt suurimmalta osin jännityksestä eroon ja ollut "tajuissani" treenien ajan. Onni on ollut tosi hyvä hypätä sekä todella villi. Viime keskiviikkona alkuverkoissa se ihan pukitteli silkasta ilosta ja oli todella reipas ratsastettava! Hypyt olivat mukavan teräviä ja heppa eteenpäin pyrkivä. Sama linja jatkui tänään, sunnuntaina. Onni oli villi tänäänkin. Alkutunnista se oli vielä rauhallinen, mutta jäätyään maneesiin yksin, alkoi laukassa kuskaamaan mua. Kerran esteelle tullessaan ja sen pudotettuaan Onni otti kunnon kilarit. Se läks vaan laukkaamaan ja ulko-oven kohdalla rupesi pomppimaan paikoillaan ennen kuin sain sen eteenpäin ja ympyrälle. Sen jälkeen Onni osasi itse koota itseään ennen estettä eikä tiputellut puomeja. Kun tulimme radan, mun piti vain ohjata minne mennään ja sen jälkeen istua kyydissä. Kaiken kaikkiaan treeni oli onnistunut, sillä teimme paljon harjoituksia jotka on mulle haastavia esimerkiksi katsominen muualle ennen hyppyä ja olla tekemättä mitään ennen estettä.

Vuoden 2014 syksyn kisoista 90cm hyl

Alla video tämän päivän treenistä


Sileälläkin on tapahtunut paljon parannusta. Onni liikkuu nykyään ihan itsestään reippaasti eteenpäin, Teppo tänään mainitsikin että Onni liikkuu nykyään paljon reippaammin kuin melkein pari vuotta sitten, sekä on alkanut kantamaan itseään paremmin ilman, että se roikkuu mun kädellä. Tätä olemme treenanneet siten, että aina kun Onni alkaa roikkua kädellä nostetaan sen turpa ylös ja ratsastetaan eteenpäin. Kuitenkaan ei saa jäädä vetämään ylös vaan ainoastaan nostaa. Välillä kuitenkin itse sorrun jäämään kädellä vetämään, josta Onni sitten hermostuu. Kuitenkin olen pääasiassa saanut sen menemään todella hyvällä fiiliksellä ja koottuakin aika kivasti! Olen itsekseni treenaillut ravilisäyksiä, joissa on vaikea pysyä sillä Onni ottaa ne hyvin tosissaan ja pidentää hienosti - ihan vain mainitakseni. Olen myös treenannut laukassa juurikin tuota kokoamista ja tehnyt mahdollisimman pieniä voltteja, jotta Onnin pitää koota itseään ja taipua kunnolla läpi kropan. Muutaman kerran olen kokeillut laukassa sarjavaihtoja joka neljännellä askeleella. Ne ovat menneet yllättävän hyvin, mutta joskus en ole saanut vaihdettua takaisin vastalaukkaan. Nyt pitäisi vain päästä johonkin kouluvalmennukseen ja starttaamaan koulukisoissa! Ensin kuitenkin on tavoitteena saada tämä kisakausi estepuolella, haha. 


Vuoden 2014 syksyn kisojen kunniakierrokselta 90cm 4sija



 

Jotain piemtä jutustelua

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta hieman myöhässä!



 Kuvissa näkyy uusi kypäräni, Antares Reference sekä uusi Kingslandin takki!

 Olen nyt treenannut vaihtelevalla mielialalla ja menestyksellä. Välillä treenit ovat menneet hyvin ja mulla on ollut hauskaa, kun taas välillä kaikki on ollut perseestä. Mikään ei ole tuntunut onnistuvan ja tekisi mieli vain haukkua itseäni sekä vajota maan alle. Kuitenkin on pääsääntöisesti tullut onnistumisia sekä esteillä että sileällä. Epäonnistumisia, luovuttamista ja turhautumistakin on tullut ihan mukavasti, mutta enemmän onnistumisia.

 Menin Onnilla ilman satulaa ensimmäisen kerran noin kuukausi takaperin. Kyllä, vasta silloin menin ensimmäisen kerran ilman satulaa vaikka hevonen on ollut mulla yli vuoden päivät. No mutta, alkuun selässä oli ihan hirveä istua enkä meinannut pysyä selässä ollenkaan varsinkaan ravissa. Onnilla on sen verran isot askeleet että siellä pitää olla hyvä tasapaino jotta pysyisi selässä. Kuitenkin nykyään selässä pysyminen on helpottunut huomattavasti kun olen mennyt ilman satulaa suunnilleen kerta viikkoon. 

 
Joululomalla olen katsellut paljon elokuvia, käynyt salilla sekä vain rentoutunut. Joululahjat olivat mieleisiä sekä todella hyödyllisiä!
Nyt en enempää tekstiä saanut  aikaiseksi. 

 
 

Mitä meille kuuluu?

 

Pahoittelen heti alkuun että teksti saattaa olla vähän sekavaa. Mä kirjoitan nyt kaiken mitä meille on nyt tapahtunut vähän ajan sisällä.
Mä tiedän että en ole kirjoittanut. Mulla ei ole ollut motivaatiota kirjoittaa yhtään mitään. Tiedän että pitäisi pystyä kirjoittamaan myös niistä huonosti menneistä kerroistakin, mutta yksinkertaisesti mä en ole vain jaksanut. En ole jaksanut alkaa muistamaan kaikkia niitä hylättyjä ratoja joita ollaan nyt saatu joka kisasta. Aina se matka on jäänyt ekalle tai tokalle esteelle, hyvällä tuurilla muutaman esteen myöhemmäksi. Mutta kuitenkin se on jäänyt kesken eikä maaliin olla päästy.

 Mun on ollut tosi vaikea luottaa itseeni ja siihen että mä osaan ratsastaa. Mulla on monesti pyörinyt päässä lause "mä en osaa", "mä en pysty", "mun on pakko onnistua", "mitä jos mä taas pilaan kaiken". Nämä lauseet on pyörineet mun päässä joka kerta kun on menty radalle ja pilli soinut. Mua on alkanut epäilyttämään oma tekeminen ja siihen luottaminen. Mun on tehnyt mieli vain heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko homma. Kuitenkin aina olen menny radalle. Ja tuloksena hylätty. Vain sen takia kun en ole ratsastanut kunnolla. Onnia mä en syytä missään tapauksessa vaikka olen silloin selittänyt kaiken Onnin syyksi. Kuitenkin se ainoa ja oikea syy istuu satulassa. Se olen mä itse. Siihen lopputulokseen ei ole voinut kukaan muu voinut vaikuttaa kuin mä itse.

 Se tässä mua risoo eniten. Kukaan ei ole voinut tehdä sitä mun puolesta kuin mä itse. Eikä kukaan voi sitä tilannetta korjata kuin mä itse. Mua risoo myös se, miksi mä en oo osannut korjata virheitäni vaan toistanut kokoajan samaa? Syy on kai se että, mua on pelottanut. Voin ihan rehellisesti sanoa että mua on pelottanut lähteä radalle hyppäämään, vain koska mulla on soinut päässä se virsi etten osaa ja mun on pakko onnistua. Mun perfektionistisuus on mennyt yli, tai niin mä asian itselleni esitän. Tarkoitan sillä, että musta on tullut liian ankara itselleni, jos en onnistu täydellisesti. Vaikka onnituisinkin, löydän aina vain ne huonot jutut enkä osaa iloita onnistumisista. Olen vellonut vaan, suoraan sanottuna, paskassa enkä ole löytänyt tietä ulos siitä paskasta. Kokoajan olen vaan valunut syvemmälle siihen paskaan mun ympärillä.

Treeneissä sekä muualla olen keskittynyt vain niihin huonoihin puoliin enkä siihen mikä oli hyvää ja siihen mihin olen itse tyytyväinen. En ole osannut nauttia ratsastamisesta vaan siitä on tullut vähän pakkopullaa. Siitä tuli väkisin väännettyä eikä mulla ollut hauskaa tallilla, halusin vaan kokoajan pois tallilta. Mielessänikin on käynyt se että pilaanko mä Onnin kun en pääse etenemään mihinkään?Kuitenkaan en halunnut luovuttaa kokonaan, vaan yrittää päästä pois tästä paskasta. Mun olisi tehnyt mieli vain paeta kaikkea sitä paskaa jonka olen ihan itse itselleni aiheuttanut. Olisin vain halunnut piiloutua ja unohtaa kaiken. Mun henkinen terveys meinasi muutaman kerran hajota kokonaan. Mietinkin lopettamista henkisen terveyteni takia.

 Monet olisi luovuttaneet samassa tilanteessa tai vaihtoehtoisesti sisuuntuneet nopeammin kuin mä itse ja päättäneet omalla tavallaan tämän. En voi sanoa että olen selättänyt tätä paskaa kokonaan. En todellakaan. Voin sanoa että tällä hetkellä ollaan menossa taas pienin askelin parempaan päin. Vaikkakin esteistä on korkeudet tippuneet ihan hemmetin paljon (ennen korkeimmillaan 115cm, nykyään justjust ollut 90cm tai vähän yli) mua on silti epäilyttänyt oma tekemiseni. Ei ole ollut mitään järkeä lähteä hyppäämään sitä 115cm esteitä tässä tilanteessa.

Tarkennus on vähän miten sattuu, mutta ei anneta sen häiritä!

 Viime keskiviikkona oli tavallisen tavan mukaan estetunti. Lopuksi hypättiin yksi okseri jossain 80cm rajoilla. Silloin musta tuntui että mä osaan ja mä pystyn tähän. Sellaselta musta oli tuntunut koko treenin ajan. Pitkästä aikaa. Se oli sanoin kuvailemattoman helpottava tunne ja olin todella onnellinen. Mulle se merkitsi lottovoittoa, parempaakin. Mua ei pelottanut hypätä, ei yhdelläkään esteellä. Jotenka lähdettiin tänään Jokelaan JokeRan kisoihin hyppäämään pikkuluokat, 70cm ja 80cm. Pidempää selostusta en jaksa kirjoittaa radoista, kuin sen että kummatkin radat päästiin maaliin varmaan kahteen kuukauteen. Mukaan ei tullut ruusuketta, vain kokemusta ja hyvää mieltä. Ratojen jälkeen meinasin taas alkaa keskittyä huonoihin asioihin enkä siihen että pääsin tavoitteeseeni, maaliin pääsyyn. Nyt päätettiin että ei tällä hetkellä hypätä kuin pikkuluokkia, jotta saadaan takaisin menetettyä varmuutta ja itseluottamusta. Mua harmittaa ihan sairaan paljon se ettei tällä kaudella päästy tavoitteisiin eli sinne metriin. Ensi kaudella uudestaan. Nyt on tärkeämpää saada se luottamus ja hauskuus takaisin.
Tästä pääset katsomaan 70cm radan
Tästä pääset katsomaan 80cm radan

Haaste & kuulumisia

c. Jonna Vakkuri. Kuva kesäkuulta

Sain haasteen Kolmen kopla nimiseltä blogilta jokin aika sitten. Päätin tehdä sen kuitenkin vasta nyt. Postauksen lopussa on sitten vielä joitakin viime päivien kuulumisia, joten skipatkaa haaste, jos se ei kiinnosta.
Haasteen idea on kertoa 11 faktaa, vastata 11 kysymykseen ja keksiä 11 kysymystä sekä haastaa 11 blogia jolla on alle 300 lukijaa.

11 faktaa:

1. Olen vain 161,5 cm pitkä, vaikka haluaisin olla vähän pidempi

 

2. Onni on ollut meillä nyt jonkun verran yli vuoden ja Rocksu noin 3 ja puoli vuotta

 

3. Olen syntynyt 8.9.1999

 

4. Onnin ja mun luottamussuhde on parantunut vuodessa tosi paljon! Me luotetaan toisiimme paljon enemmän nykyään, vaikka välillä mun on vaikea luottaa että hevonen hoitaa homman

 

5. Peruskoulun jälkeen tavoitteeni on päästä lukioon

 

6. Rakastan auringonlaskuja, koska ne ovat niin kauniita!

 

7. Onnin kanssa olen hypännyt isoimmillaan noin 115cm esteen ja Rocksun kanssa este taisi olla 120cm joskus alkuaikoina

 

8. Tämä vuosi on ensimmäinen vuosi jollon en mene hevosleirille

 

9. Kuuntelen nykyään paljon enemmän musiikkia kuin ennen

 

10. Fanitan Justin Bieberiä

 

11. Itse määrittelen tasokseni vahva Helppo A ja esteillä pystyn hyppäämään 110cm rataa ongelmitta

c. Jonna Vakkuri

 

11 kysymykseen vastaukset:

1. Kuinka kauan olet harrastanut ratsastusta ?

- Olen ratsastanut noin 9 vuotta

 2. 3 kriteeriä hyvälle blogille ?

- Hyvä ulkoasu, mielenkiintoiset teksti ja hyvälaatuiset kuvat

 3. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen ?

- Oon aina tykännyt kirjoittaa, joten halusin kokeilla blogin kirjoitusta

 4. Unelma-ammattisi ?

- Tällä hetkellä mulla ei ole sellaista unelma-ammattia. Kuitenkin haluaisin ammattini liittyvän hevosiin!

 5. Hienoin asia, jonka olet elämässäsi kokenut ?

- Kun saimme koiramme Pipsan sekä Onnin ja Rocksun ehdottomasti!

Pipsa

 6. Lempi vuodenaika ?

- Kesä!

 7. Kuvaatko blogiisi videoita ?

- En. Kyllä jokaisesta estetreenistä olisi videota saatavilla, mutta laiskana en jaksa niitä alkaa editoimaan

 8. Kuinka usein kirjoitat blogiisi ?

- Ennen kirjoitin säännöllisemmin, nykyään silloin kun on motivaatiota ja jaksamista

 9. Missä luulet olevasi viiden vuoden kuluttua ?

- Hmm... Viiden vuoden kuluttua kilpailisin esteratsastuksessa kansallisella, miksei kansainvälisellä tasolla. Mulla olisi silloin myös ajokortti, jes!

Riihimäen kisoista c. Jonna Lintunen

 10. 3 blogia joita luet usein ?

- Luen monia blogeja, joten oli vaikea valita kolmea. Aadan Hevoselämää, Estekoulua ja Elämäni Valttikortti kiinnostavat eniten

 11. Mikä on sinulle kaikkein tärkeintä elämässä ?

- Onni, Rocksu, Pipsa, perhe ja kaverit ehdottomasti!

 

11 keksimääni kysymystä:

1. Kuinka päädyit hevosten pariin?

2. Milloin aloit blogata?

3 Jos saisit elää jonkun asian uudestaan, minkä eläisit?

4. Tavoitteesi elämässäsi

5. Mitä haluaisit muuttaa maailmassa?

6.Millä tallilla ratsastat?

7. Jos saisit tavata jonkun huippuratsastajan, kenet haluaisit tavata?

8. Oletko tällä hetkellä tyytyväinen elämääsi? Jos et, mitä haluaisit muuttaa?

9. Lempiruokasi?

10. Lempielokuvasi?

11. Ikäsi?

 

En haasta ketään, mutta kaikki halukkaat saavat tehdä tämän!

 

Onni on ollut tosi hyvä ratsastaa sileälläkin, kun oon laittanut kannukset sileälle. Menin eilen ilman kannuksia pitkästä aikaa, koska halusin testata että onko Onni reipas ilman kannuksiakin. Kuitenkaan se ei ollut niin hyvä kuin kannuksilla, joten laitoin tänään kannukset jalkaan. Ja kas kummaa, heppa olikin tosi hyvä ratsastaa! Tein tänään sen kanssa paljon taivutuksia ja kokoamista ravissa. Aluksi se ei olisi millään halunnut koota itseään, mutta lopuksi sain sen sitten tosi hyvin koottua! Laukassa tein paljon laukanvaihtoja, jotka menivät tosi hyvin, sekä pitkästä aikaa vastalaukkaa. Oikeaan kierrokseen Onni oli huonompi kuin vasempaan. Oikeassa kierroksessa sitä joutui tukemaan enemmän, jotta se laukkaisi voimakkaasti eikä siirtyisi heti raviin. Vasemmassa kierroksessa se oli ihan älyttömän hyvä! Onni olisi voinut laukata vastalaukassa vaikka kuinka pitkään. Olin tosi tyytyväinen kun Onni oli nyt näinkin hyvä vastalaukoissa. Se on ollut todella voimaton tekemään sitä, mutta nyt se on saanut lisää lihasta ja hepan kunto on kasvanut.

c. Jonna Vakkuri

Estetreenitkin ovat menneet nyt hyvin, kun olen löytänyt kokoajan enemmän ja enemmän sitä "flow" fiilistä enkä jännitä niin paljoa. En ole kuitenkaan hypännyt isoja esteitä paljoakaan vaan nyt ollaan haettu varmuutta vähän pienemmillä esteillä. Hypätessä heppa on ollut mukavan eteenpäin pyrkivä ja pirteä. Välillä sitä on joutunut kunnolla pidättelemään ja välillä Onni on purrut kuolaimeenkin kiinni. Nyt ollaan mietitty Tepon kanssa sille kierrenivel kuolainta, jonka pitäisi vähentää kuolaimeen puremista. Näin saisin pidätteetkin paremmin läpi. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä hyppäämään kisoissa 90cm luokat, ensin keskiviikkona Laaksolla ja sitten viikonloppuna Laakspohjaan.





Riihimäen kisoista. c. Jonna Lintunen

 



Ratsastin tänään myös Rocksun. Alkuun se oli vastaan kaikkea mitä tein selässä ja yritti siten päästä hommista. Kuitenkin kun vain työstin sitä taivutuksilla niin heppa antoi paremmin ja paremmin periksi. Lopussa se oli tosi hyvänä, koska se liikkui hyvin eteenpäin ja oikeinpäin. Tein Rocksun kanssa paljon laukanvaihtoja puomin kanssa sekä taivutuksia. Rocksu oli myös niin vino, että mulla tuli lapaluiden välistä kipeäksi. Kun sain sitä suoremmaksi niin kipu hävisi.

Vanha kuva vuodelta 2012

Otettiin Onnin kanssa myös rippikuvat tasan kuukauden myöhässä (eli joskus heinäkuun alussa otettiin kuvat) konffiksesta, hups! Onni käyttäytyi aluksi kiltisti, mutta paarmoja alkoi kerääntyä kokoajan enemmän sen ympärille niin heppa alkoi hermostua. Sen takia yritettiin ottaa nopeasti vain ne kuvat ja viedä sisälle. Kuvat onnistuivat yllättävän hyvin ja olen tyytyväinen niihin!

Onni halusi syödä kukat ja se onnistuikin syömään niistä yhden. Sen jälkeen se oli tosi tyytyväinen itseensä, haha!



Ötökät kutittivat ikävästi

 

 



Jokera 26.7.2014 & Viron reissu 27.7-28.7.2014

Olin tosiaan Rake-tallilla Jokelassa hyppäämässä pelkän 90cm luokan viime viikon lauantaina. Oli todella kuuma sää, mutta Onni oli yllättävän pirteä! Olin luokassa 3 lähtijä, joten verkkasin hepan jo ennen rataan tutustumista. Onni oli sileällä tosi kiva ratsastaa, mutta verkka hypyissä ratsastin liikaa kädellä pidättäen. Kuitenkin sain sitten muutaman hyvän hypyn joissa mulla oli rennompi käsi. Kun tulin verkasta isi pyyhki hepan kostealla pyyhkeellä.

5.este

Rata oli aika simppeli, sillä siinä oli paljon pitkiä siirtymisiä eikä yhtäkään suhteutettua etäisyyttä tai sarjaa. Ajattelin siinä että ratsastan vain rauhallisesti ja rennolla kädellä sekä antaa hevosen mennä eikä pidätellä sitä. Oli vähän outoa olla lähtölistojen alkupäässä, kun yleensä olen lähtölistoissa viimeisimpiä lähtijöitä!

1.este

2.este

4. ja 10.este. Kummassakin hypyssä lähdettiin ihan jumalattoman kaukaa! Onneksi en jäänyt kummassakaan hypyssä suuhun kiinni, vaan pääsin mukaan hyppyyn!

Kun pääsin radalle kävelin hetken ennen kuin tervehdin tuomaria. Saatuani lähtömerkin tein voltin, hengitin syvään ja nostin laukan. Perusrata meni puhtaasti, mutta uusinnassa tuli yksi kielto, joka oli ihan mun oma vika.

9.este, se jolle kiellettiin

Multa loppui usko ennen estettä ja käänsin sitten sivuun. Kuitenkin toisella kerralla yli. Loppurata meni puhtaasti ja tuloksena oli uusinnasta 7 virhepistettä, joista neljä kiellosta ja kolme aikavirhettä.
Tästä pääset katsomaan 90cm radan.

11.este

Seuraavana päivänä lähdimme laivalla Tallinnaan, jossa olimme äidin ja Bedan kanssa yhden yön hotellissa. Tallinnassa kävelimme suurimmaksi osaksi vanhassa kaupungissa ja kävimme muutamassa kaupassa. Reissu oli todella kiva!

Taisi olla oikein hauskaa tai jotain, haha!

Käytiin maanantaina syömässä Leib Resto & Aeb nimisessä ravintolassa. Sen miljöö oli todella kaunis!

 

Maanantaina oli aika kuumaa...!

Leib Resto & Aebista

Kun tultiin takaisin Suomeen, oli tosi nätti taivas!