Tavallista postausta

Taas on ollut turhan pitkä tauko bloggaamisesta, mutta korjaan asian nyt tekemällä postauksen. Mitään ihmeellistä ei ole tässä tapahtunut muuta kuin käytiin jokunen viikonloppu sitten Sammaliston tallilla harjoitusestekisoissa hyppäämässä 60-70cm ja 80-90cm. Ne ei menneet kauhean hyvin, tipuin sieltä 3 kertaa. Mutta muuten olen tyytyväinen suorituksiin. 60-70cm viimeisestä esteestä ohi oman muistihäiriön vuoksi, joten siitä 4 virhepistettä. 80-90cm hylätty, kun perusradan vikalle sitten päätin suorastaan syöksyä sinne maneesin hiekkaan etsimään 500€ seteleitä. Nämä kisat oli kauden viimeiset, jos ei tule mitään muutoksia.
Tästä pääset katsomaan 60-70cm radan.
Tästä pääset katsomaan 80-90cm radan.
Ensi kaudella on tavoitteena päästä hyppäämään 90cm ja 100cm luokissa rutiinilla alue- ja seuratasolla. Loppukaudesta olisi kiva päästä hyppäämään jokunen 110cm luokka. Koulupuolella ei ole niinkään minkäälaisia tavoitteina, päästä kisaamaan Helppoa B:tä ja jokunen Helppo A aluetasolla.
Mutta takaisin asiaan eli tänään pääsin koulusta vähän ennen klo 11, joten lähdettiin tallille jo heti "aamusta" ratsastamaan Onni. Oltiin tallilla ihan yksinään, jos ei tallityöntekijää lasketa, joten oli ihanan rauhallista. Ei tarvinnut sitten ratsastaessa varoa muita vaan sai työskennellä ihan yksinään.
Tein Onnin kanssa paljon taivutuksia ja ratsastin sitä rennoksi, kun se oli aika jännittynyt kun joutui heppaparka yksinään isoon maneesiin, jossa ei ole ketään. Voi miten minä sitä rääkkäänkään pientä, heikkoa ja pelokasta heppaa tuolla lailla! Ratsastin volteilla ja menin kumpaankin suuntaan muutaman kerran laukassa puomin yli. Onni oli puomeilla tosi hyvä, mutta ennen ja jälkeen sen heppa vain kyttäili kaikkea ja siihen ei pystynyt vaikuttamaan mitenkään. Lopussa vielä päästelin koko maneesia ympäri, kun oli vain ensin voitettu ulko-ovi pelko. Onni siis nykyään jännittää aika paljon, kun se menee ulko-oven ohi. Mutta saatin sitten se pelko taas kerran voitettua ja päästiin sen oven ohi. Mutta se päästely... Ei sitä oikein voi sanoa päästelyksi, kun Onni ei oikein liiku eteenpäin kun se saa. Se vaan menee matalammaksi ja vetelämmäksi. Joo, kyllä se vauhtia lisää, mutta samallla se alkaa kysellä, että onko pakko. Rocksu taas rakastaa sitä, että se pääsee laukkaamaan niin lujaa kuin se pääsee. Mutta onhan noi hepat ihan erilaisia rakenteeltaankin, sekä Rocksussa on koko emän isän suku Englannintäysveristä. Loppujen lopuksi sain sitten Onnista edes vähän irti, mutta aika vähäiseksi se jäi.
Loppuun laitoin vielä muutaman kuvan, kun jo sulanut ensilumi oli satanut maahan. Kuvissa on myös jotain ratsastuksen jälkeen otettuja kuvia!

 

"Ai täh?"

Söpö ♥

Kunpa mä joskus edes oppisin olemaan järkevän näköinen kuvissa, mutta kun ei...

Hahha ♥

 

 

"Pitääks poseerata vai? Enks mä voi olla tän näkönen?"