Kauden toiset kisat 19.4.2015

Viime viikon sunnuntaina eli 19.4 pakattiin tällä kertaa molemmat hepat auton kyytiin ja ajettiin Nurmijärvellä sijaitsevalla Provincia - tallille, jossa järjestettiin 1-tason estekilpailut. Hyppäsin taas luokat 80cm ja 90cm. Itse en paljoakaan tykkää siitä, että hevoset käyvät samoissa kisoissa samaan aikaan. Onni kun heittäytyy heti läheisriippuvaiseksi Rocksua kohtaan, joten sitä ei voi pitää trailerissa odottamassa ettei se riko itseään riehuessaan siellä. Myöskään sitä ei oikein voi taluttaa, koska silloin se säikkyy kaikkea mahdollista ja riehuu minkä kerkeää Rocksun lähdettyä sen näköpiiristä. Onni meinasikin mennä parin hevosen päälle kun talutin sitä sekä lähteä raahaamaan mua joidenkin tummien hevosten luo, joita luuli Rocksuksi. Talutin Onnin takaisin trailerille jossa laitettiin sille kamppeet niskaan ja selästä käsin yritin sitä tallipihalla kävelyttää. Kuitenkin silloinkin se meinasi ottaa ja lähteä etsimään Rocksua.

Tällä tallilla kenttä, jossa verkka oli, sijaitsee noin 300 metrin päässä maneesista  ja sinne kuljetaan polkua pitkin alamäkeä alas. Onni käveli ihan kiltisti puoleen väliin asti kunnes vastaan tuli musta hevonen, jota Onni luuli Rocksuksi ja meinasi lähteä sen perään. Sain sen kuitenkin jatkamaan matkaa ja melkein kentälle päästyämme se päättikin kääntyä takaisin. Pyöräytin nokan oikeaan suuntaan ja olimme päässeet maaliin. Onneksi sain mennä kentälle kävelemään vaikka kyseessä vasta oli 60cm verkka. Onni oli siellä rauhallinen sillä Rocksu oli sen kanssa samassa tilassa. Kun Rocksun piti lähetä maneesille, menin Onnin kanssa perässä. Tallipihalla se meinasi taas riekkua joten äiti tuli riimunnarun kanssa taluttamaan. Pääsin siis pitkästä aikaa talutusratsastukseen, haha! Onni rauhoittui heti ja selvisi hengissä siitä että Rocksu kävi hyppäämässä puhtaan suorituksen. Lähdettiin suoraan takaisin verkalle jonne pääsin taas kävelemään. Kun Rocksun piti lähteä, en mennyt perään vaan jäin kentälle kävelemään. Onni ei tainnut huomata Rocksun lähtöä vaan jäi tyytyväisenä kävelemään. Vasta kun olin kaksin toisen ratsukon kanssa, se taisi tajuta Rocksun puuttumisen sillä heti heppa rupesi huutelemaan.

80cm verkka meni muuten hyvin, sain pidettyä vasemman käden paikoillaan jota olin vispannut lähestymisissä viime viikon torstaina estetunnilla, paitsi että aloitin verkkaamaan aivan liian aikaisin jonka vuoksi jouduin kävelemään melko pitkän ajan ennen radalle menoa. Ennen varsinaista rataa sai ottaa halutessaan verkkahypyn ensimmäiselle esteelle. Onneksi otin hypyn, koska Onni tuntui vähän jäiseltä hypyssä ja sitä sai hieman työntää esteelle. Radalla Onni oli alusta asti paljon skarpimpi ja varman tuntuinen. Sain ratsastettua perusradan puhtaasti ja koska meno oli niin varman tuntuista uskalsin uusinnassa ratsastaa jo aikaa. Tämä kannatti, sillä sijoituimme viidensiksi! Kunniakierroksen alussa Onni oli todella innoissaan menossa eteenpäin, mutta puolessa välissä se kyllästyi ja loppu kierroksen ajan sitä piti vähän hoputella.
80cm rata

90cm luokassa oli niin vähän osallistujia että sain verkata ylhäisessä yksinäisyydessäni. En tehnyt mitään ihmeellistä siellä, ainoastaan otin muutaman hypyn ratakorkeudella. Onni oli mutten ihan jees, mutta itse sössin totaalisesti yhden lähestymisen. Juuri kun piti hypätä vispasin jotain vasemmalla kädellä, joten Onni meni siitä hämilleen ja pysähtyi kaataen koko esteen. Kun saatiin este kasaan, sain pidettyä käteni paikallaan ja hyppykin onnistui. Ennen rataa otin taas sen hypyn.

Radalla Onni oli ihan liekeissä ja uusinnassakin ratsastin aikaa. Uusinnassa yhdelle esteelle tultiin aika kauas, jonka seurauksena heppa vähän lähti. Kun tein pidätteen Onni tulikin odotettua paremmin takaisin ja siirtyi raville muutaman askeleen ajaksi. Ravin sähläyksen takia linja seuraavana olevalle sarjalle kärsi kun ajauduttiin vähän liian sivuun, mutta sain ohjattua sen tolppien väliin. Tästä luokasta lähti toinen sija! Oltiin äidin ja isin kanssa varmoja etten sijoittuisi kummassakaan luokassa, mutta niistä irtosikin ruusukkeet Ruotsin lipun väreissä! Beda kylläkin oli oikeassa sanoessaan että sijoittuisin.
90cm rata

Kun Onnia ei kiinnosta :D

Eli tällä kertaa oli onnistunut kisareissu. Kahdesta radasta kaksi sijoitusta, melko hyvin viime kisojen tuloksiin nähden ja myös siihen kun vertaa viime kauteen varsinkin 90cm ratoihin sillä kaudella. Teppokin oli sitä mieltä näistä radoista, että ne olivat parhaat ratsastamani radat ikinä, uusinnat jopa ratsastin vielä paremmin! Oli tosi kiva kuulla se, koska itsestänikin tuntui siltä. Sain pidettyä pohkeet kiinni enkä puristanut polvella. En myöskään vispannut radoilla vasemmalla kädelläni. Huomenna on vuorossa taas 1- tason estekisat luokkina 80cm ja 90cm. Näiden kisojen jälkeen on 1.5 luvassa kauden ekat kisat 2-tasolla Laaksolla TuuRin kisoissa! Siellä hyppään perjantaina 85cm ja 95cm ja muina päivinä, lauantaina ja sunnuntaina, olen töissä jossakin kentällä. Toivotaan että tällä kertaa ei tarvitsisi käydä ambulanssissa niin kuin viime vuonna. Mutta voihan sitä aina harkita, varsinkin jos on hyvännäköistä ambulanssimiehistöä, heh! Laakson kisojen jälkeen Onni saakin vähän taukoa kisoista ja tauon jälkeen katellaan mitä sen jälkeen hypätään. Jos kaikki sujuu yhtä hyvin kuin juuri tarinoiduissa kisoissa, voisi harkita kokeilemista 100cm luokassa.

Pääsiäisvalmennus 6.4.2015

Viime viikon maanantaina oli seuran järjestämä perinteinen pääsiäisvalmennus, jossa itse olenkin ollut mukana muutamaan otteeseen. Valmennus sujui yllättävän hyvin, vaikka itse jäin hieman liikaa himmailemaan kädellä taakse päin joissakin kohti sekä heiluin yhdessä kohdassa puolelta toiselle niin ettei Onni parka tiennyt mennäänkö esteelle vaiko ei.

Riders Inniltä. c. Mirella Ruotsalainen

Onni oli sileällä todella kiva ratsastaa, vaikka jäi varsinkin laukassa välillä vähän tyhjäksi edestä. Sain siihen hyvän otteen ja loppujen lopuksi polkemaan kivasti eteenpäin tuntumalla. Aloitimme hyppäämisen tulemalla pitkällä sivulla viiden esteen mittaista ristikko sarjaa, joissa jokaisessa välissä piti ottaa yksi askel. Meinasin hieman liikaa vain sukeltaa ylävartalolla ja kerran päästin toista ohjaa venymään pidemmäksi. Sain kuitenkin heti hyvän rytmin esteelle. Seuraavaksi hyppäsimme pystyestettä, jossa päällä oli Silja Line -merkein koristeltu lankku toisella pitkällä sivulla. Siltä piti tulla suoraan kuudella lyhyellä askeleella vihreävalkoiselle okserille. Pystylle ei saanut tulla liian kovaa, jotta sai mahtumaan sen kuusi askelta esteiden väliin. Onni oli sen verran innoissaan menossa eteenpäin ettei pidätteet meinanneet aluksi mennä läpi, sillä se nosti turpaa kohti kattoa. Tulimme samaa linjaa vielä toisinpäin samalla askel määrällä. Alussa oli taas sama ongelma pidätteiden kohdalla, koska Onni ei meinannut hyväksyä tuntumaa. Sain sen rauhoittumaan ja kaikki kuusi askelta nätisti mahtumaan.

Tämän jälkeen aloimme hypätä rataa. Aloitin radan liikaa ratsastaen taaksepäin ja Onni oli vielä hieman unessa. Neljäs este oli okseri ja se sijaitsi melkein kulmassa kun käännettiin "lävistäjälle". Sille lähdin heilumaan puolelta toiselle ja Onni olikin ihan sekaisin siitä pitääkö este hypätä vaiko ei. Ajauduimme sen verran huonoon paikkaan että katsoin paremmaksi ratkaisuksi jättää sillä yrityksellä esteen hyppäämättä. Toisella yrityksellä sain itseni hallittua ja yli päästiin hyvin. Tästä eteenpäin viimeiselle eli kahdeksannelle esteelle, osasin ratsastaa kunnolla ja Onnikin oli hyvin hereillä. Tulin vielä radasta esteet 1-5 uudestaan. Se sujui paljon paremmin. Viimeiseksi tulin lankkupystyn ja vihreävalkoisen okserin hieman korkeampana ja väli oli normaali viisi. Tämä sujui todella hyvin ja siihen oli hyvä lopettaa!

 
Onni oli valmennuksessa yllättävän hyvä ratsastaa ja kävi ihan kuumana, ei meinannut millään pysyä paikallaan, vaikka yleensä heti kun saa pysähtyä, se seisoo paikallaan kuin tatti. Se otti kuumaa vieraista hevosista, joiden kanssa hypättiin. Luulen että sitä stressasi vähän myös se, ettei Rocksu ollut tällä kertaa samassa ryhmässä hyppäämässä. Tällainen valmennus teki Onnille todella hyvää että se joutui hyppäämään erilaisten hevosten kanssa.

Pääsin tässä noin viikko sitten maistelemaan maneesin hiekkaa, kun ratsastin Rocksulla. Laukattiin pitkää sivua pitkin suht reippaassa laukassa, kun yhtäkkiä papparainen pukitti hieman isommin. Mä lensin sieltä kuin leppäkeihäs kun en ollut osannut varautua tuohon ollenkaan. Sain pidettyä ohjista kiinni ja Rocksukin pysähtyi saman tien. Kun sain itseni kerättyä maasta tutkiakseni vahingot, huomasin yhdestä sormesta vuotavan vähän verta. Hieman myöhemmin huomasin myös, että toinen chapsini oli saanut hiekasta osumaa ja hiekka oli raapinut vähän pintaa rikki. Nämä chapsit eivät siis ole ne jotka sain joululahjaksi vaan toiset. Noiden joululahjaksi saamieni Hööksin mustaruskeiden chapsien kanssa kävi sillain, että ne hajosivat vetoketjusta muutaman käyttökerran jälkeen. Kävimme sitten vaihtamassa chapsit uusiin. Toiset chapsit kestivät kauemmin mutta niistä alkoi ratketa saumat, joten marssimme taas kerran Hööksiin vaihtamaan uusiin. Kolmansissakin oli jotain häikkää vetoketjussa samoin neljänsissä joihin vaihdoimme. Näiden neljänsien jälkeen puhallettiin peli poikki emmekä ottaneet enää uusia vaan suosiolla katsoimme uudet jostain muualta. Toiset kivat löytyivät ja ne kerkesivät olla käytössä muutamia viikkoja ennen tätä tippumista, joten voitte arvata ketuttiko kun huomasin niiden ottaneen osumaa. Mulla oli tippuessa päässä myös tämä uudempi kypäräni jota olen varjellut parhaani mukaan. Onnekseni huomasin ettei siinä ollut mitään, luojan kiitos. Olin saanut pidettyä pään siten, ettei se kolahtanut maahan.

 

Tänään ratsastin pitkästä aikaa ulkona, koska siellä oli niin hyvä ilma! Onni käyttäytyi todella hyvin eikä kytännyt mitään - vähän jännitti aluksi toista päätyä mihin autot parkkeerataan. En ollut ratsastanut sillä pariin päivään, koska mulla oli muuta menoa, joten tänään oli aika laittaa se taas töihin. Tein paljon taivuttelevaa työskentelyä ympyröillä, kahdeksikoilla ja volteilla. Laukassa hain eteenpäinpyrkivää ja aktiivista laukkaa josta olisi hyvä koota. Onnin kanssa on aina hieman hankala tehdä laukasta raviin siirtymisiä. Se ei meinaa millään siirtyä raviin vaan, jos siltä kysyttäisiin, se kävelisi tai kokoaisi laukkaa vaikka kuinka lyhyeksi tahansa kunhan ei tarvitse ravata. Tämä on silkkaa laiskottelua ja tähän ollaan paneuduttu kunnolla. Olen nyt melkein jokaisella ratsastuskerralla vaatinut siltä kunnollista siirtymistä laukasta raviin. Tämä onkin parantunut huomattavasti, vaikka joka kerta on ollut aluksi hirveän hankalaa mutta muutaman siirtymisen jälkeen se on sujunut paremmin. Vielä se meinaa jäädä vain laukkaamaan paikallaan ja täytyy olla tosi tarkka että heti kun se ottaa edes pienen raviaskeleen niin alkaa keventämään jotta Onni tajuaa ettei se saa laukata tai kävellä. Samalla pitää ratsastaa hieman eteen kuitenkaan päästämättä sitä karkaamaan laukalle. Hissukseen tämäkin tästä paranee!

Pitkäperjantain kisat Riders Innillä

Vihdoin ja viimein avattiin tämänkin vuoden estekisakausi. Ensimmäisenä kisapaikkana toimi juuri valmistunut Riders Inn, joka sijaitsee Hyvinkään Hyyppärässä. Pakko sanoa, että tallin maneesi oli todella hieno! Hyppäsin luokat 80cm ja 90cm ja vaikka tuloslistalla näkyy tuloksena hylätty, en kuitenkaan ole tyytymätön ratoihin varsinkaan 90cm luokan rataan. Yleensä kun Onni kieltää, olen jollain tasolla hermona. Kuitenkin nyt sain pidettyä itseni rauhallisena ja Onnin esteiden yli.

Kun menin kasinkympin luokkaa varten verkkamaneesille tuli maneesin edustalla vapaana oleva poni suoraan vastaan. Onni ottikin siitä heti virtaa itseensä ja kasvoi melkein kaksi metriseksi puhisevaksi orhiksi joka olisi voinut pyörähtää ympäri ja  lähteä kaahaamaan pois paikalta tiukan paikan tullen. Kuitenkin poni saatiin kiinni ja Onnin ei tarvinnut suorittaa pakomatkaansa. Äksidentistä huolimatta Onni kuitenkin rauhoittui verkassa ja sain sen ratsastettua oikein kivaksi. Sisälle kisamaneesiinkin Onni meni todella reippaasti. Kuitenkaan ensimmäiselle esteelle en ottanut tarpeeksi laukkaa, joten heppa kielsi jo kaukaa sille. Ajattelin siinä tilanteessa sitten, että jos hevonen hyppää metrinkin okserin puhtaasti aivan paikaltaan, niin kyllä se tuollaisen pienen okserinkin yli pääsee leikiten. Onni ei ollut suunnitelmasta samaa mieltä vaan halusi mielummin peruuttaa vielä kauemmaksi. Suunnitelma ei toiminut joten kävelytin Onnin haistamaan estettä jonka jälkeen nostin uuden laukan ja maiskutuksen avulla sain Onnin esteen yli. Ykkösen jälkeen kakkonenkin  meni hyvin, joskin jäin hieman jälkeen. Kolmoselle tullessa laukka kuoli liikaa kaarteessa ja Onni stoppasi sen eteen. Paremmalla laukalla kun lähestyin estettä niin yli mentiin ihan helposti.

90cm luokkaa varten otin tappoasenteen, yhdellekään esteelle Onni ei kiellä. Asenne kesti kuudennelle esteelle. Kuudes este sijaitsi ihan maneesin laidan vieressä ja jouduin hieman puskemaan Onnia ulospäin. Siinä tilanteessa varmaan rupesin pidättämään hengitystä ja se kostautui seitsemännelle esteelle. Paria askelta ennen seitsemäntä estettä Onni teki nopean hidastuksen jolloin itse hieman horjahdin eteenpäin ja Onni pääsi pakenemaan esteen ohi. Toiselle yritykselle en ottanut tarpeeksi painetta - taisi siinä olla possuiluakin - , joten Onni kielsi uudelleen. Käänsin sen heti takaisin eteen ja läppäisin raipalla. Ensimmäinen lyönti ei osunut, joten läppäisin uudestaan. Kolmannella yrityksellä yli päästiin joskin puomi putosi. Sen jälkeen tuli kuulutus jonka mukaan sain tilaisuuden päästä tutustumaan tuomariin, toisin sanoen kutsu tuomarintorniin liiallisesta raipan käytöstä, loppujen lopuksi sain vain varoituksen. Alla video 90cm radasta.

 

Että tällainen kisareissu tällä kertaa. Pakko vielä sanoa siitä 90cm radasta, että se oli mielestäni yksi parhaimmista ratsastamistani radoista kuudennelle esteelle asti sekä viimeinen yritys seiskalla. Mulla itsellä oli radalla oikea asenne ja sain etäisyydetkin onnistumaan! Eli ei se tuloslistan näyttämä tulos kerro aina kaikkea!

Jossain vaiheessa on vielä tulossa juttua tämän päiväisestä pääsiäisvalmennuksesta!

Vauhdikas tarhan ohitus ja muuta mukavaa juttua

Viimeisen postauksen jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään kummallista. Itse en ole kolmeen päivään ratsastanut, koska olen kipeänä joten Beda on mennyt Onnin. Hän olikin viime sunnuntaina ihan hyppäämässä Onnin kanssa. Hyvin oli näyttänyt menevän! Omatkin hyppytreenit ovat menneet mukavasti ja viime treeneissä hyppäsimmekin mulle aika haastavaa tehtävää. Siinä piti hypätä esteitä vinoon ja mulle on jäänyt vähän epävarmuutta tällaisissa tehtävissä siltä ajalta kun hyppäsin Rocksun kanssa. Se kun kielsi tuollaisilla lähestymisillä tosi helposti jotenka jäätiinkin esteen väärälle puolelle useasti.

Käväisin Onnin kanssa myös ensimmäistä kertaa kentällä sitten lumien sulettua. Heppa oli muuten aika hyvä, mutta kentälle meno oli... miten sen nyt ottaisi, mielenkiintoinen. Kentälle mentäessä pitää mennä yhden tarhan ohi, jonka hevonen ei oikeastaan pidä muista vaan hyökkii päin. Onni ei ollenkaan tykkää siitä hevosesta vaan mieluusti ei menisi ohi ollenkaan, mahdollisimman kaukaa tai mahdollisimman lujaa. Rocksu taas ei siitä välitä ollenkaan, joten olin ajatellut ettei Onni reagoisi toiseen hevoseen niin pahasti kun saisi mennä Rocksun perässä. Suunnitelma ei kylläkään onnistunut, ei alkuunkaan - paitsi jos lasketaan se, että ohi päästiin. Oltiin melkein päästytarhan ohi ennen kuin hevonen hyökkäsi. Onni otti siitä itselleen kipinää ja tekikin taas äkkikäännöksen ja oli lähteä takaisin tallille. En tippunut, joten käänsin Onnin oikeaan suuntaan. Toinen hevonen hyökkäsi uudestaan ja niinpä Onni ottikin sitten vauhdilla ohi hienossa laukkaväistössä melkein ojaan. Onneksi sain kuin sainkin sen pidettyä tiellä. Rocksu oli katsellut koko Onnin touhua hyvinkin kypsänä, koska se joutui odotella hetken aikaa. Kerran vielä kentällä Onni vähän säpsähti tätä toista hevosta ennen kuin asettui paremmin. Kentältä pois tullessa tulimme Rocksun ja Bedan kanssa toista kautta.

Muuta kerrottavaa mulla ei oikeastaan olekaan. Rocksuakin olen ratsastanut tasaisesti joka maanantai, kun Beda ei itse pääse silloin. Melkein joka treenin jälkeen se on ollut edes hieman hikinen vaikken olekaan tehnyt joka kerta kovin raskasta treeniä. Olen viikko toisensa jälkeen saanut sitä kokoajan paremmaksi ja paremmaksi ratsastaa sekä olen saanut sen työskentelemään todella hyvin läpi kropan. Kuitenkin sitä joutuu usein muistuttaa takajalkoja työn teosta, sillä ne meinaavat jäädä talliin ainakin alussa. Sillä on myös paha tapa valahtaa siirtymisissä pitkäksi edestä ja jäädä vain roikkumaan kädelle - varsinkin kun siirrytään laukasta käyntiin. Silloin se painaa kädelle ja ottaa raviaskelia väliin. Siinä jää helposti itse liikaa vetämään kädellä taaksepäin kun pitäisi osata istua passiivisesti selässä.

Kuulumisia

Päätin  pitkästä aikaa päivitellä tännekin kuulumisia. Lumi alkaa sulaa maasta, mutta kerran tänä talvena kerettiin käydä pellollakin ratsastamassa. Onni oli suurin piirtein kiltisti, mutta pari kertaa otti pientä kipinää kun itse jännityin selässä joissakin kohti. Pellolla me ainoastaan ravailtiin ja käveltiin. Onni oli ihan hikinen ratsastuksen jälkeen! Olen ratsastanut myös kentällä muutamaan otteeseen, kun lunta vielä oli tarpeeksi paljon. Nyt kenttä on tosi huonossa kunnossa, kun se on jäässä.

Esteillä on mennyt nyt hyvin! Olen päässyt suurimmalta osin jännityksestä eroon ja ollut "tajuissani" treenien ajan. Onni on ollut tosi hyvä hypätä sekä todella villi. Viime keskiviikkona alkuverkoissa se ihan pukitteli silkasta ilosta ja oli todella reipas ratsastettava! Hypyt olivat mukavan teräviä ja heppa eteenpäin pyrkivä. Sama linja jatkui tänään, sunnuntaina. Onni oli villi tänäänkin. Alkutunnista se oli vielä rauhallinen, mutta jäätyään maneesiin yksin, alkoi laukassa kuskaamaan mua. Kerran esteelle tullessaan ja sen pudotettuaan Onni otti kunnon kilarit. Se läks vaan laukkaamaan ja ulko-oven kohdalla rupesi pomppimaan paikoillaan ennen kuin sain sen eteenpäin ja ympyrälle. Sen jälkeen Onni osasi itse koota itseään ennen estettä eikä tiputellut puomeja. Kun tulimme radan, mun piti vain ohjata minne mennään ja sen jälkeen istua kyydissä. Kaiken kaikkiaan treeni oli onnistunut, sillä teimme paljon harjoituksia jotka on mulle haastavia esimerkiksi katsominen muualle ennen hyppyä ja olla tekemättä mitään ennen estettä.

Vuoden 2014 syksyn kisoista 90cm hyl

Alla video tämän päivän treenistä


Sileälläkin on tapahtunut paljon parannusta. Onni liikkuu nykyään ihan itsestään reippaasti eteenpäin, Teppo tänään mainitsikin että Onni liikkuu nykyään paljon reippaammin kuin melkein pari vuotta sitten, sekä on alkanut kantamaan itseään paremmin ilman, että se roikkuu mun kädellä. Tätä olemme treenanneet siten, että aina kun Onni alkaa roikkua kädellä nostetaan sen turpa ylös ja ratsastetaan eteenpäin. Kuitenkaan ei saa jäädä vetämään ylös vaan ainoastaan nostaa. Välillä kuitenkin itse sorrun jäämään kädellä vetämään, josta Onni sitten hermostuu. Kuitenkin olen pääasiassa saanut sen menemään todella hyvällä fiiliksellä ja koottuakin aika kivasti! Olen itsekseni treenaillut ravilisäyksiä, joissa on vaikea pysyä sillä Onni ottaa ne hyvin tosissaan ja pidentää hienosti - ihan vain mainitakseni. Olen myös treenannut laukassa juurikin tuota kokoamista ja tehnyt mahdollisimman pieniä voltteja, jotta Onnin pitää koota itseään ja taipua kunnolla läpi kropan. Muutaman kerran olen kokeillut laukassa sarjavaihtoja joka neljännellä askeleella. Ne ovat menneet yllättävän hyvin, mutta joskus en ole saanut vaihdettua takaisin vastalaukkaan. Nyt pitäisi vain päästä johonkin kouluvalmennukseen ja starttaamaan koulukisoissa! Ensin kuitenkin on tavoitteena saada tämä kisakausi estepuolella, haha. 


Vuoden 2014 syksyn kisojen kunniakierrokselta 90cm 4sija



 

Jotain piemtä jutustelua

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta hieman myöhässä!



 Kuvissa näkyy uusi kypäräni, Antares Reference sekä uusi Kingslandin takki!

 Olen nyt treenannut vaihtelevalla mielialalla ja menestyksellä. Välillä treenit ovat menneet hyvin ja mulla on ollut hauskaa, kun taas välillä kaikki on ollut perseestä. Mikään ei ole tuntunut onnistuvan ja tekisi mieli vain haukkua itseäni sekä vajota maan alle. Kuitenkin on pääsääntöisesti tullut onnistumisia sekä esteillä että sileällä. Epäonnistumisia, luovuttamista ja turhautumistakin on tullut ihan mukavasti, mutta enemmän onnistumisia.

 Menin Onnilla ilman satulaa ensimmäisen kerran noin kuukausi takaperin. Kyllä, vasta silloin menin ensimmäisen kerran ilman satulaa vaikka hevonen on ollut mulla yli vuoden päivät. No mutta, alkuun selässä oli ihan hirveä istua enkä meinannut pysyä selässä ollenkaan varsinkaan ravissa. Onnilla on sen verran isot askeleet että siellä pitää olla hyvä tasapaino jotta pysyisi selässä. Kuitenkin nykyään selässä pysyminen on helpottunut huomattavasti kun olen mennyt ilman satulaa suunnilleen kerta viikkoon. 

 
Joululomalla olen katsellut paljon elokuvia, käynyt salilla sekä vain rentoutunut. Joululahjat olivat mieleisiä sekä todella hyödyllisiä!
Nyt en enempää tekstiä saanut  aikaiseksi. 

 
 

Mitä meille kuuluu?

 

Pahoittelen heti alkuun että teksti saattaa olla vähän sekavaa. Mä kirjoitan nyt kaiken mitä meille on nyt tapahtunut vähän ajan sisällä.
Mä tiedän että en ole kirjoittanut. Mulla ei ole ollut motivaatiota kirjoittaa yhtään mitään. Tiedän että pitäisi pystyä kirjoittamaan myös niistä huonosti menneistä kerroistakin, mutta yksinkertaisesti mä en ole vain jaksanut. En ole jaksanut alkaa muistamaan kaikkia niitä hylättyjä ratoja joita ollaan nyt saatu joka kisasta. Aina se matka on jäänyt ekalle tai tokalle esteelle, hyvällä tuurilla muutaman esteen myöhemmäksi. Mutta kuitenkin se on jäänyt kesken eikä maaliin olla päästy.

 Mun on ollut tosi vaikea luottaa itseeni ja siihen että mä osaan ratsastaa. Mulla on monesti pyörinyt päässä lause "mä en osaa", "mä en pysty", "mun on pakko onnistua", "mitä jos mä taas pilaan kaiken". Nämä lauseet on pyörineet mun päässä joka kerta kun on menty radalle ja pilli soinut. Mua on alkanut epäilyttämään oma tekeminen ja siihen luottaminen. Mun on tehnyt mieli vain heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko homma. Kuitenkin aina olen menny radalle. Ja tuloksena hylätty. Vain sen takia kun en ole ratsastanut kunnolla. Onnia mä en syytä missään tapauksessa vaikka olen silloin selittänyt kaiken Onnin syyksi. Kuitenkin se ainoa ja oikea syy istuu satulassa. Se olen mä itse. Siihen lopputulokseen ei ole voinut kukaan muu voinut vaikuttaa kuin mä itse.

 Se tässä mua risoo eniten. Kukaan ei ole voinut tehdä sitä mun puolesta kuin mä itse. Eikä kukaan voi sitä tilannetta korjata kuin mä itse. Mua risoo myös se, miksi mä en oo osannut korjata virheitäni vaan toistanut kokoajan samaa? Syy on kai se että, mua on pelottanut. Voin ihan rehellisesti sanoa että mua on pelottanut lähteä radalle hyppäämään, vain koska mulla on soinut päässä se virsi etten osaa ja mun on pakko onnistua. Mun perfektionistisuus on mennyt yli, tai niin mä asian itselleni esitän. Tarkoitan sillä, että musta on tullut liian ankara itselleni, jos en onnistu täydellisesti. Vaikka onnituisinkin, löydän aina vain ne huonot jutut enkä osaa iloita onnistumisista. Olen vellonut vaan, suoraan sanottuna, paskassa enkä ole löytänyt tietä ulos siitä paskasta. Kokoajan olen vaan valunut syvemmälle siihen paskaan mun ympärillä.

Treeneissä sekä muualla olen keskittynyt vain niihin huonoihin puoliin enkä siihen mikä oli hyvää ja siihen mihin olen itse tyytyväinen. En ole osannut nauttia ratsastamisesta vaan siitä on tullut vähän pakkopullaa. Siitä tuli väkisin väännettyä eikä mulla ollut hauskaa tallilla, halusin vaan kokoajan pois tallilta. Mielessänikin on käynyt se että pilaanko mä Onnin kun en pääse etenemään mihinkään?Kuitenkaan en halunnut luovuttaa kokonaan, vaan yrittää päästä pois tästä paskasta. Mun olisi tehnyt mieli vain paeta kaikkea sitä paskaa jonka olen ihan itse itselleni aiheuttanut. Olisin vain halunnut piiloutua ja unohtaa kaiken. Mun henkinen terveys meinasi muutaman kerran hajota kokonaan. Mietinkin lopettamista henkisen terveyteni takia.

 Monet olisi luovuttaneet samassa tilanteessa tai vaihtoehtoisesti sisuuntuneet nopeammin kuin mä itse ja päättäneet omalla tavallaan tämän. En voi sanoa että olen selättänyt tätä paskaa kokonaan. En todellakaan. Voin sanoa että tällä hetkellä ollaan menossa taas pienin askelin parempaan päin. Vaikkakin esteistä on korkeudet tippuneet ihan hemmetin paljon (ennen korkeimmillaan 115cm, nykyään justjust ollut 90cm tai vähän yli) mua on silti epäilyttänyt oma tekemiseni. Ei ole ollut mitään järkeä lähteä hyppäämään sitä 115cm esteitä tässä tilanteessa.

Tarkennus on vähän miten sattuu, mutta ei anneta sen häiritä!

 Viime keskiviikkona oli tavallisen tavan mukaan estetunti. Lopuksi hypättiin yksi okseri jossain 80cm rajoilla. Silloin musta tuntui että mä osaan ja mä pystyn tähän. Sellaselta musta oli tuntunut koko treenin ajan. Pitkästä aikaa. Se oli sanoin kuvailemattoman helpottava tunne ja olin todella onnellinen. Mulle se merkitsi lottovoittoa, parempaakin. Mua ei pelottanut hypätä, ei yhdelläkään esteellä. Jotenka lähdettiin tänään Jokelaan JokeRan kisoihin hyppäämään pikkuluokat, 70cm ja 80cm. Pidempää selostusta en jaksa kirjoittaa radoista, kuin sen että kummatkin radat päästiin maaliin varmaan kahteen kuukauteen. Mukaan ei tullut ruusuketta, vain kokemusta ja hyvää mieltä. Ratojen jälkeen meinasin taas alkaa keskittyä huonoihin asioihin enkä siihen että pääsin tavoitteeseeni, maaliin pääsyyn. Nyt päätettiin että ei tällä hetkellä hypätä kuin pikkuluokkia, jotta saadaan takaisin menetettyä varmuutta ja itseluottamusta. Mua harmittaa ihan sairaan paljon se ettei tällä kaudella päästy tavoitteisiin eli sinne metriin. Ensi kaudella uudestaan. Nyt on tärkeämpää saada se luottamus ja hauskuus takaisin.
Tästä pääset katsomaan 70cm radan
Tästä pääset katsomaan 80cm radan